Kävikö pahasti?
Lähdin innolla mukaan ideoimaan Rosannan blogitekstistä alkusysäyksensä saanutta Kävikö pahasti-kampanjaa. Tunsin asian heti omakseni, joten siitä kirjoittaminen vielä blogissakin tuntui mitä luontevimmalta tavalta viedä kampanjan ajamia ajatuksia eteenpäin.
Kampanja ja sen tueksi luotu sivusto saivat alkunsa ihmisten reaktioista eräänä arkisena päivänä, jona vanhus kaatui bussimatkalla. Miestä ei suinkaan autettu vaan kanssamatkustajat vain tuijottivat.
Blogikirjoituksen kommenttien kautta kävi ilmi, etteivät ihmisten väliinpitämättömät reaktiot toisten hätään, avuttomuuteen tai tukaliin tilanteisiin ole suinkaan harvinaisia. Kommentoijien tarinat rattaiden kanssa kaatuneesta äidistä, jonka lapsen voinnista ei edes kukaan ollut kiinnostunut ja vilkkaalla tiellä makaavasta, loukkaantuneesta moottoripyöräilijästä saivat Rosannan perustamaan sivuston.
Sivuston tarkoituksena on jakaa tarinoita eteenpäin, herättää keskustelua ja ajatuksia sekä saada ihmiset toimimaan tilanteissa joissa joku tarvitsee apua.
”Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille.
Tämän kampanjan tarkoituksena on levittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa, jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdi ajatus.”