Lapsi ja inasen tieteellisempi maailmankuva

Norppaemon ja Kuutin keskustelut ovat olleet viime aikoina yllättävän… tieteellisiä?

N: Miksi lehdet on keltaisia?
K: Koska on syksy.
N: Joo, mutta mitä se puu tekee niille lehdille syksyllä?
K: Ottaa värin sinne sen sisään…
N: Viherhiukkaset?
K: Joo, viherhiukkaset sinne puun sisään.
N: Minnekäs ne menee keväällä?
K: Uusiin lehtiin!

K: Miksi ulkona on pimeää?
N: Kun aurinkoa ei enää näy.
K: Missä se on?
N: Maapallon toisella puolella valaisemassa. Se tulee sieltä takaisin taas aamulla.
Tai oikeastaan maapallo pyörii ja aurinkoa ei näy, kun se jää sinne pallon taakse.
K: Pitääkö mennä nukkumaan, kun on pimeää?
N: Ei ihan vielä.

K: Äiti tule vessaan!
N: Mitä nyt?
K: Katso, olen syönyt punajuurta!

K: Pantteri on iso kissa. Sillä on terävät hampaat. Ja se syö hiiriä.

K: Miksi puu on kaatunut?
N: Ehkä on ollut kova tuuli.
K: Miksi?
N: No enpä tiedä.
K: Veikö se tuuli Muumipapan hatunkin?

K: Ambulanssi! Minne se on menossa?
N: En osaa sanoa.
K: Joku on vaikka kaatunut ja se viedään sairaalaan.

K: Sataa. Nyt pilvelle tulee hyvä mieli.
N: Miten niin?
K: Kun se ei enää paina liikaa.

K: Miksi vauva itkee?
N: En tiedä.
K: No isi ainakin tietää.

On oikeasti aika siistiä päästä selittämään lapselle miten maailma makaa. Minua ärsyttää toisinaan, kun kuulen vanhemman kieltäytyvän selittämästä asioita lapsilleen, sivuuttavan kysymyksen tai kertovan jonkin hölönpölyselityksen. Ei lapselle tarvitse kertoa, että kloroplastien ansiosta kasvit ovatkin lähes ainoita autotrofisia elämänmuotoja maapallolla, mutta vihrehiukkasista puhuminen ei mennyt edes kaksivuotiaalta yli hilseen.

Lohdullista on myös se, että tähdistä, sateesta, ruskasta ja monista muista asioista kysellään yleensä useampaan otteeseen ennen kuin lapsi kokee muistavansa tai ymmärtävänsä asian. Ensimmäisellä kerralla voi siis selittää parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan ja selvittää asian sitten seuraavaa kertaa varten valmiiksi. 

Ja onneksi on myös isi. Tuo nippelitiedon nappulatrivian loputon taltio, josta löytyvät vastaukset lähes kaikkiin muihin kysymyksiin paitsi (lasten)laulujen sanoihin sekä lintu-, kasvi-, sieni- tai eläinlajien tunnistamiseen. Kuten viimeisin keskustelu osoittaa, parivuotias lapsikin on huomannut, että isi ainakin tietää.

Jutellaanko teillä maailman synnystä, vuorovedestä tai lehmien ruoansulatuksesta?