”Lomalukemista”

Laajamittaisen internetissä haahuilun lisäksi sain eilen avattua myös kirjallista, ihka oikealle paperille painettua asiaa häämatkaamme liittyen. Häälahjaksi saamamme sanakirja, Kreikan ruokakulttuuria käsittelevä kirja sekä ihana matkapäiväkirjani pääsivät syyniin.

Ensin palauttelin muistiin, mitä kaikkea Etsystä yli vuosi sitten tilaamastani matkapäiväkirjasta löytyikään. Kirjaan on tallennettu jo hiukan muistoja taannoiselta Tukholman matkaltamme. 

Päiväkirjaan voi kiinnittää valokuvia, tehdä listoja toivotuista kokemuksista tai tärkeistä matkatavatoista, irroittaa kirjasta postikortteja ja lähettää ne, merkitä itsensä kartalle sekä tallentaa matkalippuja, löytöjä tai esitteitä etu- ja takakannen taskuihin.

Kirja on järkevän kokoinen mukana kannettavaksi ja suojattu muovikannella, ettei se menisi ihan helposti huonoon kuntoon.

Kirjassa on paljon tilaa omille muistiinpanoille. Matka- ja eläinaiheinen kuvitus on taiteilijalleen ominaiseen tapaan sangen suloinen.

Jos innostuit kirjasta, osta omasi pois täältä.

Sitten luin ja selailin Kreikkalainen keittiö-kirjaa. Siinä esiteltiin kreikkalaista ruokakulttuuria, sen historiaa, maantieteen tuomia mahdollisuuksia ja rajoituksia, sekä Kreikan saarien ja mantereen ruokakulttuurien eroja.

Kirjassa esiteltiin kreikkalaisen keittiön keskeisimmät ruoka-aineet, osa ruokien valmistustavoista sekä mielenkiintoisia perinteitä. Kreikkalaiset esimerkiksi valmistivat ruokia aiempina vuosikymmeninä kunkin kylän leipomon uunissa ns. jälkilämmöllä. Näin tehtiin erityisen usein lämpimimpään vuodenaikaan – jokainen talo ei lämminnyt erikseen ylenmääräisen paljoa uunien kuumentamisesta. Paikoitellen tätä tapaa jatketaan ilmeisesti edelleen.

Lisäksi kirjassa oli luonnollisesti niin alku-, pää- kuin jälkiruoiksi sopivien ruokien reseptejä. Esille nousi miellyttävässä määrin kasvis-, kala- ja äyriäisruokia monien ruoka- ja keittokirjojen ylikorostuneen liharuokien esittelyn sijaan. 

Lopuksi selailin sanakirjaa. Kreikkalaisista aakkosista ymmärrän vähän jotain, sillä lyhyen ja ei-niin-menestyksekkään teologian opiskeluni aikana tuli luettua hetki myös Koinee-kreikkaa.

Sanakirjan ”Asiointisanastoa”-osion poliisiasemalla asioiden hoitoa koskevaa sivua en tule toivottavasti matkalla tarvitsemaan! (Mutta onhan se hyvä, että kirjassa ohjeistetaan, miten kerrotaan poliiseille että on eksynyt tai kenties tulleensa esimerkiksi pahoinpidellyksi tai ryöstetyksi.)