Mietintöjä

Olen miettinyt viime päivinä blogiin liittyviä asioita paljon.
Tai oikeastaan sitä, kuinka paljon minun pitäisi miettiä blogin kirjoittamista.
Täytyisikö minun valita kohdeyleisö, rajata aiheeni sen mukaan
ja tehdä täsmäiskuja ajankohtaisten puheenaiheiden ympärille?

Entä jos en halua?
Jos haluan vain kirjoittaa elämästämme, ajatuksistani, kuvata kauniita asioita, tarttua päivänpolttaviin puheenaiheisiin silloin kun se tuntuu oikeasti mielekkäältä ja minulla on asiasta jotain sanottavaa?

Minusta on mukavaa, että tiedän blogilla olevan lukijoita.
Kommentteja on ihana saada ja nautin blogimaailmassa ylipäätään yhteisöllisyydestä sekä uusista tuttavuuksista - niin kasvotuksin kuin linjoillakin kohdatuista. En silti yleensä mieti kauheasti, voinko kirjoittaa jostain aiheesta. Voin mielestäni kertoa melko huoletta omasta elämästäni: Muiden elämästä kertominen onkin toki täysin eri asia.
Sitä täytyy rajata, varmistella lupaa kuvien julkaisuun ja miettiä, haluavatko elämässäni esiintyvät henkilöt että kerron välillisesti omasta elämästäni kertoessani myös mitä he ovat puuhanneet.

Sitten on vielä blogosfäärin ikuisuuskysymys raha ja tavara.
Tällä hetkellä saan kotihoidon tukea ja Keravalisää, yhteensä noin neljäsataa kuukaudessa, eli rahaa ei varsinaisesti tule ovista ja ikkunoista sisään. Kun syksyllä niin sanotut tuloni koostuvat yksinomaan opintotuesta,
saan tukea verojen jälkeen noin 270€ kuussa. En siis koe, että minun tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa,
jos saan joskus jonkin rasvan tai lastenruokapurkin blogin kautta. 

Jos työn ja sattumusten kautta blogi jossain kaukaisessa tulevaisuudessa siirtyisi valikoidun kirjoittajajoukon portaaliin tai saisin jotain isompia yhteistyökuvioita tai mainostuloja, verottajan lisäksi olisin itsekin hyvilläni pienestäkin rahallisesta helpotuksesta. Mutta näinkään ei ilmeisesti saisi olla, jos monien menestyneempien blogien saamia kommentteja on uskominen.

Tuntuu siltä, että vaikka kirjoittamiseen, kuvien ottamiseen, aiheiden pyörittelemiseen mielessään monelta kantilta, tiedon etsimiseen ja kaikkeen muuhun oheistoimintaan käyttäisi joskus jopa tuntikausia, bloggaamista pidetään sellaisena puuhana, että bloggaaja ei saisi koskaan hyötyä siitä mitään.
Haluaisin tietää, mistä tämä johtuu?

Välillä tuntuu että teki niin tai näin, aina tekee väärin.
Kymmenien rohkaisevien kommenttien jälkeen jostain iskee joku, jonka mielestä olenkin kaksinaamainen, markkinavoimien orja, huomionhakuinen pelle, joka on myynyt sielunsa ja kadottanut suhteellisuudentajunsa.

Sellaisina päivinä ei tee mieli avata konetta vaan lähteä ulos ja katsella miten aurinko laskee.
Soittaa ystävälle, leikkiä koiran kanssa, kutittaa vauvaa tai maata rakkaan sylissä.
Ajatella että sillä, tekikö niin tai näin ei lopulta ole pohjattomasti merkitystä.

 

Kommentit

MariWLZ
The Good Vibes

Minusta on kiva lukea blogeja, jotka ovat itseänsä näköisiä. Siksi luen tätä sinunkin blogia vaikken ehkä ihan kohdeyleisöön kuulu :D Minua ei myöskään kiinnosta jos ihminen tienaa blogillaan, entä sitten? en ymmärrä ihmisiä jotka jaksavat ruotia toisen elämää jokaista pientä asiaa myöten.

Itse yritän pitää blogin kepeänä, ihan jo oman mielenterveyden kannalta. Pahat kommentit menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Harrastuksesta kun ei halua ottaa stressiä :)

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Ei todellakaan kannata surra pätkääkään, jos blogista hyötyy jotain, kirjoittaja on sen silloin ansainnut! Pääasia on, että sisältö säilyy, ainakin omasta lukijan näkökulmasta.

Tykkään blogistasi juuri sellaisena kuin se on. Juuri se, että jaat tänne paloja elämästäsi, saa minut palaamaan tänne aina vain uudestaan ja uudestaan. Juttusi saavat sinut jotenkin helposti lähestyttävän oloiseksi ja siksi jätän sinulle usein myös pienen kommentin, koska itse blogin kirjoittajana tiedän, kuinka kiva niitä on saada, vaikka ne eivät olisivatkaan romaanin mittaisia. :)

HelloAochi

Aina on ihmisiä, jotka jaksavat keskittyä elämässä kaikkeen negatiiviseen. Et sinä semmoisia lukijoita edes tarvitse :)

Blogisi on ihana!

Minä jaksan aina ottaa itseeni, kun 'tutut' bloggaajat/lukijat lopettavat palstani seuraamisen. Ajattelen silloin aina, että olen pakosti kirjoittanut jotain ihan tosi ärsyttävää.

hunajaluu

Ajan myötä sietokyky ällökommentteja vastaan kasvaa, jos se nyt yhtään lohduttaa. :) Olin muutaman vuoden tosi herkkä kommenteille ja kirjoitinkin vain lukitusti. Nyt, yhdeksäntenä bloggausvuotena alkaa usko omaan linjaan olla jo niin vahva, että sitä ei muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi huvita muutella.

Tsemppiä jatkoon sinulle, blogisi erottuu joukosta koska se on ajatuksella tehty ja sinun näköisesi. Kuvasi ovat kauniita ja pohdiskelusi mukavan särmikkäitä. 

Suklaamuffinssi

Kuten itsekin kirjoitit: "Välillä tuntuu että teki niin tai näin, aina tekee väärin" niin näinhän se on varmasti blogeissa niin kuin normaalissakin elämässä, että mitä tahansa teetkin niin aina on joku joka ei tykkää. Ja tarvitseeko aina tykätäkään, tai onko sillä lopulta väliä? Jatka valitsemallasi tiellä :)

PSK
Insert Cool Phrase

Älä muuta mitään, sä/tää blogi on just hyvä näin!

phocahispida

Mari WLZ: En minäkään tajua, miten joku jaksaa vahtia toisen saamia tuloja / hyötyjä ja nurista niistä. Miten se on keltään pois?

Ruusu: Olen jotenkin sellainen että harrastukset/kivat asiat ovat aina jossain määrin suorituksia nekin eli vaikka nauttisin asioiden tekemisestä, vievät ne silti aikaa ja vaivaa. Äh, en osaa selittää.

Mielestäni blogeissa on menty hyvän matkaa eteenpäin yhteistyö-/mainoskuvioiden eettisyyden osalta. Blogien suosion kasvun alkumetreillä lukijalle saattoi kenties jäädä useammin epäselväksi, millä perusteella bloggaaja jotain tuotetta testasi/oliko se saatu/ostettu jne. Ja läpinäkyvyys on ehdottoman tärkeää.

Hyvä pointti tuossa kommentoitinäkökulmassa!

Jonna H.: Sisältö on omienkin blogisuosikkieni osalta tärkein! 
Kommentteja, lyhyitäkin on aina kiva saada ja olen koettanut muistaa sen, kun olen arvuutellut, kommentoinko muiden blogiin jotain pikaisesti vaiko en. Olen huonosti aikaansaava kommentoija, joka koettaa tulla paremmaksi.

HelloAochi: Välillä tekisi mieli laittaa Palstan seuraajat-lista piiloon ettei itsekään näkisi, jos joku päättää, että jutut eivät enää kiinnosta. Muistan kuitenkin kaikki Rekisteröityneet seuraajat pääpiirteissään ulkoa.

hunajaluu: Eiköhän nahka paksuunnu kommenttien osalta. Olen miettinyt kuinka paljon se prosessi vaikuttaa avoimuuteen; Haluaako asioita enää jakaa vai postaako vain kukista ja kynttilöistä? Sen kai näkee vain ajan kanssa.

Suklaamuffinssi: Harmittaa vaan, jos joku näkee omat motiivit ja tavan tehdä asioita jotenkin luotaantyöntävinä ja mielestäni väärällä tavalla. Alkaa melkein epäillä itse itseään.

PSK: Kun itseään ei voi hirveästi muuttaa niin eipä kai blogiakaan. ;)

Kommentoi