Musikaalinen erhe

Jos olette kuunnelleet Ipanapa Räppiä, tuota mainiota lastenlevyä, jolta räppiskeptikkoäidinkin korvaan on jäänyt pari lihavaa korvamatoa, saitte otsikosta ehkä omanne, olkaa hyvät.

Lapsen musiikkikasvatus, se on mietityttänyt viime aikoina jonkin verran; Milloin se pitäisi tosissaan aloittaa, miten ja kenen toimesta?

Meiltä löytyisi kotoa verrattain pätevä musiikkikasvattaja: Mies on nimittäin kaiketi ihan musikaalinen, sillä hänellä on yksi hyvin hallussa oleva instrumentti sekä pari ”leikkisoitinta”. Laulutaitokin teoriassa löytyy vaan ei kovin hääppöistä lauluääntä.

Minä taas olen sekä rytmitajuton että sävelkuuro, minkä kuka tahansa tanssimistani katsellut tai lauluani kuunnellut voi vahvistaa. Pöhköintä jutussa on se, että lapsen musisointisuosikista, aikuisen kanssa laulamisesta, vastaan silti minä – mies kun odottaa kuulemma instrumenttiopetukselle otollista ikää.

Onneksi päiväkodin viikko-ohjelmaan kuuluu yhdestä kahteen yhteistä lauluhetkeä ja hoitajat laulelevat lapsille muutenkin. Ja onhan lapsella ainakin pari musikaalista isovanhempaa sekä kolme laulu- ja soittotaitoista kummia. Heitä koetan työllistää musisointihommiin aina kun tapaamme ja muistan asian. Tosin lapsi raahaa kyllä oma-aloitteisestikin sukulaisiaan piano- ja kitarahommiin.

Lapsella tuntuisi riittävän intoa loputtomiin, sekä soittamiseen, laulamiseen että mukana jammailuun. Lauluun ryhdytään kesken leikkien ja aikuisiakin pyydetään laulamaan erilaisia lauluja. Uudet soittimet leikkisaksofonista ja rummuista ihan oikeaan huuliharppuun kiehtovat. Tosin klassiset lasten ensisoittimet, erilaiset marakassit, ovat saaneet osakseen vain laimeaa kiinnostusta. Liekö niissä liian hiljainen ääni?

Oikeita nuottikirjoja lapsi ei sentään jaksa käyttää: Nehän ovat hurjan tylsän näköisiä. Sen sijaan joululahjaksi saatu kuva-sanakirja on kovaa soittokirjakamaa. Kuutamosonaatti on ihan passé, tosimuusikot soittavat punaista kissaa tai Papan laivaa.

Lapsen innostus musisointiin on tarttuvaa ja johtaa usein myös koomisiin tilanteisiin;
Mies koetti kerran saada lapsen touhuamaan jotain omia hommiaan hetkeksi. Hän käski tätä laittamaan pehmoeläimensä nukkumaan ja laulamaan niille unilaulun.

Lapsi kantoi kaksi pupuaan ja Myyränsä sänkyyn, peitteli ne, juoksi hakemaan joululahjaksi saadun ukulelensa ja rämpytti soitintaan mylvien samalla ”unilaulu, unilaulu, unilauluuuuuu”. Vähän kyllä nauratti, sillä olisi pitänyt olla kuolemanväsynyt voidakseen nukahtaa siinä maailmanlopun metelissä.

Millaista musiikkikasvatusta olette saaneet tai tarjonneet lapsillenne? Ja mikä on päiväkodin, harrastusten ja koulun osa sopassa?

P.S. Videolla on vähän pojan musiikkihommia, lisää löytyy instagramista.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ