Oi, ootteko silloin te löytäneet yön aaveilta armahan suojan?

Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin

Sumun keskeltä nousiko seijastuin

Sadun saaret, niemet ne terheniset?

Sitä utua unhota et.

 

Lähes yöttömän yön runoelman tarjosi Eino Leino.