Olisikin Summertime Sadness

Voi ei huomenna on jo elokuu: koulut alkavat, kaverit ja vanhemmat menevät töihin, lapsenvahtiapu-mahdollisuudet katoavat kokonaan, ei löydy enää päiväkahvi tai -saliseuraa, lehdet kellastuvat, kotilot hyökkäävät, millon ne lentomuurahaiset taas tulivatkaan, onkohan kaapissa yksiäkään ehjiä sukkahousuja, irtosiko nilkkureista pohja talvella vai ei, missä on mun kaikki villapaidat.

Elokuu iskee tajuntaan ja haluaisin julkaista jonkun postauksen, jossa olisi tunnelmallisia auringonlaskukuvia, kukkaseppeleitä, paljaita jalkoja, kauniita ihmisiä, pitsimekkoja ja ehkä joku söpö eläin. Liittää mukaan Summertime Sadness:in lyriikoita ja kertoa, miten kesäblues valtaa mielen, vaikkei tarvitsisi, sillä…

Ja sieltä se iskee. Radio Novan hittien hautausmaan vihreä, roikkuvasilmäinen ja yksikätinen zombi Mamban bändipaidassa. Vielä on kesääää jäljelläääääää. Ei, ei, ei. Tappakaa minut nyt heti. Tai nauttikaa vaihtoehtoisesti näistä epäharmonisista, vähän tärähtäneistä ja paikoitellen aika inhoarkisista kesäräpsyistä. Ja muistakaa että VIELÄÄÄ tulee kauniiittaaa päiviäää.