Jos ei tällä lähde niin ei millään
Nimittäin henki ja loppukin terveys.
Eilen oli aika tuskainen olo koululla kököttäessä. Paleli ja hikoilutti vuorotellen. Naamaa alkoi pistellä kummasti, korvat menivät tukkoon, suu kuivui ja kroppa tuntui hehkuvan lämpöä. Kipitin ruokatunnilla lainaamaan kuumemittaria, joka tiesi kertoa lämpöä olevan yllä komeilevan lukeman verran.
Jouduin kuitenkin raahautumaan vierailijaluennolle iltapäiväksi, sillä niistä täytyy tehdä oppimispäiväkirjaa. Päiväkodin iltaisen pihaseikkailun muodossa toteutetun joulujuhlan yli sen sijaan torkuin miehen, Papan ja Kuutin seikkaillessa tuulisessa pimeydessä.
Viime yönä näin unta, jossa suututin pari elämäntapakiukkuista aatelisnaista, jouduin jättämään keskiluokkaisen, pukueepokkimaisen teensiemailuni ja ryhtymään katolta toiselle loikkivaksi salamurhaajaksi, jolla oli lemmikkinään fretti, koska mäyräkoirat pitäisivät liikaa meteliä.
Lisäksi uneksin matkaavani pikapuoliin Ghanaan, jonka paikallista kieltä opettelin hätäpäissäni, kunnes mies tuli näsäviisastelemaan, että olenhan tarkistanut lukevani oikean alueen kieltä. Heräsin kymmenkunta kertaa sekavana ja hikisenä ja päätin aamulla että koululle en lähde, tuli mitä tuli.
Tässäpä se lepo sitten olikin, sillä loppuviikon ohjelman osalta taidan olla hyvin pitkälti korvaamaton. Laittakaa ruksi seinään, mutta sanon ainakin tämänhetkisessä taudissa, että olisi kauhean kiva, jos joku muu voisi ottaa paikkani seuraavissa hommissa:
Torstai: Lippukunnan Puurojuhlan juontohommat (onneksi ääni ei ole vielä mennyt, vaikka kurkkuun sattuukin), lupauksenantoineen ja organisointeineen. Kirsikkana kakun päällä toimintakauden viimeinen hallitus ja juhlallisuuksien sotkujen siivoaminen. Hehkeän juontajan saavatkin sinne raakkumaan nenä punaisena, suupielet rohtuneena ja silmät kuumeisina kiiltelevinä. (Huomaa tunnisteista muu kauneus.)
Tähän mennessä olen joutunut hankkimaan kiireellisellä aikataululla kyseiseen tilaisuuteen jo uudet puuronkeittäjät sekä säestäjä-esilaulajan, alkuperäisten vapaaehtoisten peruutettua tulonsa sairastumisien vuoksi. Voisikohan päävastaavakin tehdä saman tempun – heh heh.
Perjantai: Keskiviikolle ja torstaille suunniteltujen, ehdottomasti viime tipassa olevien jouluhommien juoksemista ennen reissua sekä pikkuveljen intistäpoistumis- ja synttärijuhlallisuudet – kuukausia ennalta suunnitellun, ravintola- ja leffareissun merkeissä. (Jos kerron jälkikäteen torkkuneeni Hobitin kolmannen osan läpi, se ei välttämättä johdu elokuvasta.)
Lauantai-Sunnuntai: Suunnistusta, kokkaamista, elokuvia ja lautapelejä kymmenkunnan noin 10-vuotiaan lapsen kanssa. Oletettavissa minimaalinen määrä yöunta ja maksimaalinen määrä komentamista sekä syömään, hammaspesulle, nukkumaan ja pihaleikkeihin patistamista.
Maanantai: Äiti-poika-matka Kuopioon starttaa 8.15 alkavalla junamatkalla, joka kestää rapiat neljä tuntia vaihtoineen. Toivon tosissani, etten enää junan penkkiin istuessani joudu pilkkimään tässä määrin sekavissa olotiloissa.
Miten kivoista hommista kuoriutuu välittömästi merkittävästi ankeamman kuuloisia, jos pää haahuilee kuumehoureissa, kurkkuun sattuu julmetusti ja kehon jokaista lihasta kolottaa? Aika kumma juttu, eikös.
Onneksi on kuumelääkkeet ja kurkkupastillit sekä nenän tehokkaasti avaavat pilkotut jalopenot! Ja jos teillä on hihassanne hyviä parane pian-taikavoimia, nyt saisi heilutella keijupölyjään ja kristallejaan tähän suuntaan!
