Come to the dark side – we have cookies

dark1.001.png

dark2.001.png

dark5.001.pngdark4.001.pngdark3.001.png

Voiko 25-vuotiaana ottaa uusintakierroksen teini-iästään? Ilmeisesti, sillä selkäni potee pahinta näppylätilannetta sitten yläasteaikojen, kaamos on masentanyt yhtä pahasti viimeksi lukion ensimmäisellä luokalla ja dramaattisten käänteiden ja romantiikan kaipuuni on tällä hetkellä kuin suoraan akuutista murrosiästä.

Vaatekaupoissa katse osuu mustaan, mustaan, harmaaseen ja mustaan. Tekonahkaan, niitteihin, panosvöihin (!), bändipaitoihin, kulutettuihin tummiin pintoihin ja kirpputorinahkaan. Enää puuttuvat vain tummanmustanlilat pitkät hiukset, viininpunaiset tekonahkahousut, musta kimalletoppi ja jäätävät läskipohjaplattikorkokengät niin paluu teinityyliini on taattu.

Mikä avuksi äkilliseen tyylitaantumiseen? Vai pitäisikö vain mennä virran mukana?

Vaatteet ja kengät: H&M / Toisen kollaasin kaulakoru: Gina Tricot / Bändipaidat: 30 seconds to Mars-store, Within Temptation webstore ja Mad Supply

 

Muoti Oma elämä Suosittelen Trendit

En hitto soikoon tiedä!

image.jpg

Kissojakin kiinnostaa.

Kun opintoja on jäljellä viisi kuukautta ja valmistuminen siintää edessäpäin, on jokaisen sukulaisen, kaverin ja puolitutun mitäs kuuluu-kysymysten listalla: ”Minnes olet menossa sitten töihin?”

Jos joudun vielä kerrankin selittämään, että en tiedä, koska edellinen harjoitteluni on ollut viime keväänä, työpaikka kolmen vuoden takaa ja aikomus loikata työelämään vasta syksymmällä, saatan vääntää kysyjää nenästä. Oli kysymys kuinka hyväntahtoinen ja neutraaliksi tarkoitettu tahansa.

Yleisimpien työpaikkailmoituksia listaavien sivustojen kautta on ilmeisen mahdotonta löytää syyskuussa alkavien työsuhteiden ilmoituksia tässä vaiheessa edellistä (!) vuotta. Ymmärtäisin toki, jos olisin tehnyt pitkään keikkaa samassa paikassa opiskelujen ohella ja olisin jäämässä sinne oletettavasti myös töihin. Tai harjoittelupaikan kontaktien tai jonkin vastaavan kuvion kautta olisi selvät sävelet tulevan työpaikan suhteen.

Kun näin ei kuitenkaan ole, kuten jokaisen viimeisen vuoden aikana kanssani keskustelleen pitäisi tietää, en tiedä, miksi kyselyt liittyvät useimmiten spesifisti työpaikkaan eikä esimerkiksi siihen, minkä asiakasryhmän parissa haluaisin toimia tai minkä tyyppiset työtehtävät kiinnostaisivat. Onneksi niitäkin tiedustellaan, sillä sellaisiin kysymyksiin osaan sentään vastata.

Tässä tilanteessa pitäisi varmaan huijata olevansa raskaana niin loppuisivat ne pahuksen kyselyt… Että sellaisia sangen pikkumaisia ongelmia ja vähemmän rakentavia ratkaisuja tähän päivään…

Suhteet Oma elämä Mieli Työ