Huomenaamulla auto suntaa kohti mökkiä, mutta tänään voin fiilistellä siivottua kotia, yllättävän pitkään kestäneitä ketokukkia maljakossa, Pentikin koristeesta väsättyä papukaijakaulakorua (ai että mikä ysäri-kaijahulluus), parveketta lämmittävää aurinkoa, tasaisesti hurisevia pesukoneita ja valkoisilla pyykeillä kuorrutettua kylpyhuonetta.

Kasa hedelmiä pitää napostelunhalun jonkinlaisessa järjestyksessä ja pikkukaveri heräilee (päiväunien jälkeisestä horroksestaan) töitään tekevän isänsä apumiehen paikalla. Vaivalla kasaan väännetty soittolista pauhaa koneelta ja ajatukset suuntaavat ensi viikon muutamaan rauhalliseen päivään, jolloin saan pitää asuntomme ihan itselläni – poislukien karvakorvat, jotka jäävät nurkkiin torkkumaan. (Kuvien hedelmät eivät liity tapaukseen.)

Soittolistoista piti muuten sanoa, että totesin erään keskustelun perusteella tekeväni niiden(kin) kasaamisesta varsin vaikeaa; Olen viime aikoina koonnut soittolistoja yksinomaan tarinamuodossa eli etsinyt jonkin lukemani kirjan tai katsomani elokuvan juoneen ja tunnelmaan sopivia kappaleita tai kasannut listaa jonkin fiktiivisen pariskunnan tai hahmon ympärille tai jotain tilaisuutta varten.

Kun saan mieleisen soittolistan kasaan, kuuntelen sen yleensä puhki, poistan sen ja aloitan homman alusta inspiraation iskiessä. Ei ehkä se perinteisin tapa kuunnella musiikkia, tiedetään. Lupaan muuten tarjota kahvit, jos joku keksii, mihin tuo edellä linkattu soittolista liittyy. En kuitenkaan suosittele hakkaamaan asian suhteen päätään seinään, sillä tehtävä on kohtuullisen hankala. (Miehelläni ei ole vastausoikeutta!)

Norppalassa siis kaikki hyvin. Itse asiassa varsin mainiosti.