… eli lapsen loman ensimmäinen päivä.

Kuutin kesäloman piti alkaa vasta maanantaina ja kestää koko heinä- ja elokuun. Hän onnistui kuitenkin poimimaan jostain itselleen kesäflunssan ja lomataipaleemme alkoi etuajassa, joskaan ei kovinkaan ruusuisissa merkeissä. Voi että toivon suurimman osan tästä rääkymisestä, kirkumisesta ja mielivaltaisesta kiukuttelusta johtuvan vain räkätaudin mukanaan tuomasta ärsytyksestä.

Päiväkodissa vietettynä vuotena kahdestaan äidin kanssa kotona oleilun säännöt ovat mitä ilmeisemmin päässeet unohtumaan: Lelut eivät palaudu paikoilleen ja seuran kaipuu on jatkuva. Syömiset, pukemiset ja kaikki muut rutiinihommat takkuavat. Kun yhdistetään pakettiin työn alla oleva opinnäytetyö, vieraita varten siivoaminen, erinäiset järjestelyhommat, ulkoilutettava koira ja kirjoittajaansa odottava blogi…

Sanotaan että tulevat kaksi kuukautta eivät juuri tällä hetkellä ole kovinkaan houkutteleva tulevaisuudennäkymä, mutta eiköhän loma ala rullaamaan, kunhan kumpikin meistä tottuu taas toisissamme roikkumiseen. Mutta tänään, sateen piiskatessa loputkin kukat lakoon pihalla, kissanhiekkalaatikon haistessa parvekkeella ja pyykkikasan tuijottaessa syyttävästi sängynpäädystä tuntuu nyt tältä.

Kirjoitan hätäpäissäni jotain tuntoja ylös, odottaen koko ajan lapsen pomppaavan kiukkuisena ja väsyneenä ylös päiväunilta, huutaen ”räkääää”. Kuvissa näkyy vähän ensimmäisen sairas-lomapäivämme touhuja: maalauksia, muumeihin hullaantuneen lapsen ruokailuvarustusta, ensimmäisiä tänä kesänä pihalta poimittuja kukkia ja lastenhuoneen purkkiprojektia.

P.S. Klikatkaas muuten blogi seurantaan myös Bloglovinissa, lupailin blogin Facebook-sivulla arvontaa uusien seuraajien kunniaksi ja näillä näkymin sellainen saadaan huomenna pystyyn!

P.P.S. Ja Netflixin sekä Apple TV:n arvontaan voi osallistua vielä parin päivän ajan.