Toinen jalka ovensuussa

Yöllä möyrintänsä aloittanut vatsa. Kurja olo ja sairaslomapäivä. Sängynpohjalla hikoilu, märät pyykit ja pölyiset nurkat. Sähköposti täynnä hoidettavia asioita. Illalla saunassa aukeavat hartiat, huono omatunto kuluneen viikon kehnosta liikuntasaldosta.

Typerä hullaantuminen ja tuttuakin tutumpi, joskin harvinainen vatsanpohjan kutina. Lapsi joka ulkoiluttaa koiraa juoksuun pyrähtäen, hypähdellen ja nauraa kihertäen. Ilta-auringon viimeiset säteet ja hetken hengähdystauko miehen kanssa sängyssä löhöten. Pakollinen kauppareissu, joka sekin on liikaa olotilaan nähden: kotona iskee väsymys ja jälkihiki.

Partioleirille pakkaaminen. Tavara kerrallaan, listat lyhenevät vähitellen. Laukut sohvalla täyttyvät. Tosin niiden piti täyttyä leirillä tarvittavista vaihtovaatteista, otsalampuista ja lapsen hoitotarvikkeista eikä kissoista. Kaikkea ei ilmeisestikään voi saada.

Toiminnan tasolla paljon pieniä asioita, vähän mitään mullistavaa, mutta ajatuksen ja tunteen tasolla suuria nousuja ja laskuja. Kiukkua, turhautumista, iloa, onnenpilkahduksia ja intohimoa. Kappaleita toisensa jälkeen. Koskettavia, läpeensä tuttuja sanoja, joiden äärellä, kanssa on itketty kerta toisensa jälkeen.

Kunhan tästä hiljaisten tunteiden pyörityksestä selviän kunnialla, sukellan taas yhteen todellisuuteen normaalin arkitodellisuuteni sisällä: Pääsiäisleirille, joita on kertynyt jo lukuisia aikaisempina vuosina.

Paljon muistoja: riehakkaita lipunryöstöjä, lähes hartaita iltanuotioita, sisarillisia saunahetkiä, onnistumisen kokemuksia partiokasvattajana, parisuhdekriisejä ja ystävyyksien solmimisia. Kaikista kerroksista muodostuu se tunnetila, jonka pinnalle lähden rakentamaan seuraavaa neljää päivää.

Toinen jalka ovensuussa, yhtä aikaa kiinni ja irrallaan. Me lähdemme nyt, mutta tulemme vielä takaisin. Hieman muuttuneina, enimmäkseen samanlaisina.

Hyvinvointi Sisustus Terveys Uutiset ja yhteiskunta

Pari vinkkiä pikkupotilaiden vanhemmille ja arvonta

Kävin Lapsimessuilla tutustumassa Mehiläisen messuosastoon, jossa Kuutti leikki lääkäriä, hoitaen nalleja, vihaisia lintuja sekä kissoja laastarein ja silityksin. Ehdin sillä aikaa keskustella messuosaston työntekijöiden kanssa ja sain paremman kuvan Mehiläisen lasten ja perheiden palveluista, joihin minua oli pyydetty tutustumaan.

Itselleni on kertynyt lyhyt, mutta mielenkiintoinen hoitohistoria, lähinnä terveyskeskuksista. Perheellemme ei sen sijaan ole kertynyt paljonkaan kokemuksia lastenlääkäripalveluista; Kun Kuutti oli vauva ja olimme kuunnelleet surkeaa vatsakipuitkua mielestäni liiankin pitkään, nappasimme lapsen auton kyytiin ja suuntasimme läheiseen (yksityiseen) lääkärikeskukseen selvittämään tilannetta. Sen lisäksi olemme joutuneet tarkistuttamaan flunssaisen ja erityisen kiukkuisen lapsen korvien kunnon muutamaan otteeseen, mutta muutoin lääkärikäynnit ovat rajoittuneet normaaleihin neuvolan tarkastuksiin. Onneksi!

Aina silloin tällöin lapsen sairastaessa huomaamme kuitenkin pallottelevamme keskenämme sitä kuuluisaa kysymystä, johon tuskin löytyy oikeaa vastausta: ”Koska pitää lähteä lapsen kanssa lääkäriin?”  Ja kuumekouristustaustaisen äidin huolenaihetta, joka onneksi on lapsen kasvun myötä hälvenemässä: ”Kauanko kuumetta voi seurata kotona?”.

Joku totesi juuri tovi sitten oksennustaudista, että lapset sairastuvat siihen tietenkin ilta- tai viikonloppuaikaan. Eli silloin kun lähin päivystys ei joko ole auki tai se toimii hyvin vajaalla teholla ja jonot kiemurtelevat pitkin odotusaulaa sekä käytäviä. Toteamus kuulosti hyvin tutulta ja lisäisin vielä soppaan sen mahdollisuuden, ettei lapsen kanssa olla aina kotosalla vaan sairastuminen voi tapahtua vaikkapa satojen kilometrien päässä kotoa: mökkipaikkakunnalla tai sukulointireissulla.

Olen vakaasti sitä mieltä, että lempeintä, huolehtivaisinta ja pitkäpinnaisintakin vanhempaa saattaa hieman kypsyttää, jos tekee varmuuden varmistamiseksi vaikkapa kahden tunnin ylimääräisen ajomatkan käydäkseen lääkärissä – jo valmiiksi kipeyskärttyisen lapsen kanssa. Hutireissujen ja tarpeettoman huolehtimisen välttämisessä Mehiläisen puhelinpalvelu, Lasten Mehiläinen kuulostaa varsin toimivalta:
Soittamalla Lasten Mehiläiseen saa yhdellä soitolla terveydenhuoltoalan ammattilaisilta hoidon tarpeen arvioinnin, hoito-ohjeita sekä tarvittaessa varattua aikoja. Ja soittaa voi aamuseitsemästä iltakahdeksaan, jokaisena päivänä viikossa. (p. 010 414 0414)

Vaikka minun piti perehtyä ensisijaisesti Lasten Mehiläiseen, keskittymiskyvyttömänä siiviläaivona selailin tietoa myös muista Mehiläisen palveluista. Neuvontapuhelinta enemmän minua kiinnosti itse asiassa OmaMehiläinen, maksuton verkkoasiointipalvelu, jonka avulla asiakas voi seurata käynti- ja rokotustietojaan, lähetteitään sekä laboratoriotuloksiaan. (Huomatkaa sanavalinta Asiakas eli joku jota tulisi kohdella inhimillisesti ja palvella, ei Potilas, jota voi pompottaa ja kohdella miten vain, kunhan tämä pysyy hengissä. Ei mitään traumoja, ei.) Palveluun kirjautuminen tapahtuu verkkopankkitunnuksilla eikä sen käyttö edellytä Mehiläisen asiakkuutta.

Koska OmaMehiläinen-palvelun perheprofiiliin on mahdollista liittää myös läheiset, muun muassa lapset, uskoisin palvelun helpottavan sekä omien että perheenjäsenten terveyteen liittyvien tietojen pitämistä järjestyksessä. Ainakin kaltaiseni jokapaikanhöylä, jonka aivot askartelevat tahattomasti ja jatkuvasti useamman asian parissa samanaikaisesti, arvostaisi palvelua, josta voisin tarkistaa oman ja lapseni rokotusten tilanteen tai kaivaa lääkärikäyntiä varten tiedoksi aiempien laboratoriokokeiden tulokset.

OmaMehiläinen vaikuttaa sellaiselta palvelulta, jollaisia soisin terveydenhuollossa käytettävän enemmänkin. (Sivulla on muuten todella kattava esittelyvideo.) Vai kuinka monta asiakaslähtöistä ja reaaliaikaista terveydenhuollon alan verkkopalvelua voitte luetella? Niinpä. Siksi merkitsin tämän postauksen myös kategoriaan ”Nörtin vaimo suosittelee”.

Onnettomuusalttiiseen sukuun kuuluvana pidän useimmiten vähänkin pidemmissä reissuissa mukana pientä ensiapupakkausta: Oikein hoidettu ensiapu suojaa tulehduksilta ja vamman pahentumiselta, oli kyse sitten haavasta, palovammasta tai nyrjähdyksestä.

Ensisiteellä, laastareilla ja puhdistavilla pyyhkeillä pääsee yllättävän pitkälle tavallisten naarmujen, nirhaumien ja nuljahduksien hoidossa. Saankin näin terveysaiheisen postauksen lopuksi arpoa kesän perheretkille ja miksei vaikka festarireissuillekin viisi kappaletta Reddie-ensiapuboxeja. 

Voit osallistua arvontaan, jättämällä kommentin tähän postaukseen ja sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään (osoite näkyy vain minulle). Arvonta on käynnissä 21.4. klo 12.00 asti.

Hyvinvointi Hyvä olo Terveys Uutiset ja yhteiskunta