Ihminen voi lähteä Keravalta, mutta Kerava ei lähde ihmisestä. Vai miten se menikään? Keravalainen perhebloggaaja on oma lukunsa sinällään. Se ei ole kovin laajalle levinnyt laji, mutta on sitäkin lisääntymiskykyisempi.

Kaupungissamme jokainen tuntee jokaisen ainakin jonkun ala-asteen luokkatoverin tai sukulaisen kautta. Tämä pitää paikkansa seuraavassakin tapauksessa, jossa kaksi bloggaajaa ei varsinaisesti tunne toisiaan, mutta tuntee toistensa sisarukset päikseen.

Edellä kuvatulla tavalla tiiviissä kaupungissamme, lähes naapurissa sijaitseva, Kiljuvan Pikkunälän värikäs ja hauska blogitontti osui luontevasti tutkaani pohtiessani lukijailta-asiaa. Otinkin nettipiuhoja pitkin hetimmiten yhteyttä Demiin ja löysimme meille molemmille sopivan ajan lukijailtaa varten.

Olin sopinut aiemmin Nosh Organicsin kanssa järjestäväni lastenvaatekutsut ja keksin yhdistää kutsut lukijailtaan. Pikainen sähköpostien vaihto Noshin suuntaan sekä Keravalla toimivaan esittelijään ja asia oli sovittu. (Kuutilta löytyy jonkin verran Noshin vaatteita ennestään ja olen löytänyt jokaisesta mallistosta joitain herkullisia vaatekappaleita, joten on kiva saada vaate-esittely lukijaillan ohjelmanumeroksi.)

Mies lupautui leipomaan juustokakun tai pari ja tein pikaisia laskutoimituksia siitä, kuinka monta lukijaa mahdollisine lapsiseuralaisineen asuntoomme mahtuisi. Päädyin siihen, että kumpikin meistä voisi kutsua seitsemän lukijaansa.

Joten ilmoittautukaahan pian mukaan kommentoimalla tähän postaukseen. Seitsemän nopeinta saa paikan kutsuilta. Jättäkää kommenttiin sellainen sähköpostiosoite, josta teidät tavoittaa (osoitteen tiedot näkyvät vain minulle).