Suuri laiva(reissu)katselmus
Miten laivalla sitten? Ainakin sain hieman tasoitettua reissun shoppailusaldoa, tosin lähinnä täydentämällä tyhjentyneitä hiustuotevarastojani kampaussuihkeella ja hiuslakalla sekä viinikellariamme kuohuviinipullolla. Namejakin ostimme muutaman pussin, mutta niistä on jo tehty selvää. Naistenpäivälahjaksi koriin tarttui Essien kynsilakkasetti.
Vietimme aikaamme laivalla hytissä lepäillen, liikkeissä kierrelle, kylypylässä polskien ja syöden vatsamme täyteen. Lapsen kanssa koetimme löytää käsiimme muumeja, sillä Muumipeikon ja Pikku Myyn nähtyään lapsi ei meinannut millään saada muumeista tarpeekseen. Leikkipaikkakin kiinnosti lasta, aikuisia ei niinkään.
Reissulle antoi lisäväriä innokkaan risteilyperheemme ensikosketus telakalla käyneeseen Serenadeen. Hyttipuolella emme kokeneet mitään elämyksiä, sillä vain commodore-luokan hytit ja -lounge ovat uudistuneet täysin. Ne puolestaan näyttävät kuvien perusteella hyviltä.
Ruokapuolella testasimme yhden uusista ravintoloista, jossa ruoka oli hyvää, mutta palvelussa olisi ollut hintaan nähden parannattevaa. Lisäksi jäin itse kaipaamaan taannoisen Maximen kaltaista konseptia, jossa pääruoan oheen oli mahdollista valita alkuruoka- ja jälkiruokapöytä. Ravintolan sisustuksesta sen sijaan pidin: tiililadontalaattaa, tummaa vihreää, kirkasta punaista, valkoista ja teollisuustyylisiä valaisimia. Ei mitään liian rohkeaa, mutta varmasti enemmän ajassaan kiinni kuin kirsikkapuu ja tumma sininen. (Yäks.)
Paluumatkalla söimme buffetissa, joka puolestaan oli parantanut mielestäni sekä ruoan että sisustuksen osalta. Ruokaa oli useampaan makuun, aasialaistyylistä ja välimerellistä sapuskaa oli muun muassa lisätty. Voisin kuvailla uudistusta ehkä fraasilla enemmän, pienempää, mutta laadukkaampaa. Saatteko ajatuksesta kiinni?
Siinä missä buffetti oli iloinen yllätys, aamiasbuffetti oli erikoisaamiaisiin tottuneelle karvas pettymys. Kala-kasvissyöjä sai nakertaa karjalanpiirakoitaan ja raejuustoaan muiden kiskoessa nakkeja, pekonia ja lihapullia naamaansa… Norppaemo kysyykin, missä ovat vihannekset, hedelmät ja kasvis- tai kalavaihtoehdot? Voisiko aamiaisellekin tarjota jotain raikasta ja monipuolista vehnäsämpylöiden ja rasvassa uitetun läskin rinnalle?
Tax free-maailman avarammasta ja yhtenäisemmästä ilmeestä pidin. Uudistuksessa kosmetiikka-, makeis- ja alkoholimyymälä yhdistyivät alempaan ostoskerrokseen ja kauppakatu Promenadelle jäivät asuste-, lahjatavara-, luksus- ja leluputiikit. Tavarat eivät tuntuneet enää niin pieneen tilaan ahdetuilta ja valikoimaakin oli tullut lisää, niin merkeissä kuin myyntiartikkeleissakin mitattuna. Hauskana yksityiskohtana täytyy mainita Serenaden vanhoista kankaista tehdyt pussukat, joita sai lahjatavaraliikkeestä – ovelaa!
Kaiken kaikkiaan uudistetut osat kohensivat laivan ilmettä, pienistä ruokapuolen nikotteluista huolimatta. Pikkiriikkistä lastenallasta lukuunottamatta myös purkuun päätynyt kylpyläosasto* oli kokenut onnistuneen muodonmuutoksen lasikuituvuorien kadottua. Aakean laakeaa kylpyläosastoa hallitsivat jättikokoinen poreallas, 4,4 metrin halkaisijallaan, yhdessä kahden pienemmän kaverinsa kanssa, allasbaari, palmut ja uusi höyrysauna. Kylpyläpuolella oli nyt mainiosti tilaa aikuisten rentotumishetkiin, mutta ison kylpyammeen kokoinen lastenallas antoi ymmärtää, etteivät lapset ole erityisen toivottuja asiakkaita allasosastolla.
Uudistus oli varmasti paikallaan ja jotkin jutut ihastuttivat, tosin jotkin jättivät myös kylmäksi. Yleisvaikutelmana sanoisin ilmeen muuttuneen trendikkäämmäksi ja shoppailumahdollisuuksien parantuneen, mutta lapset olivat jääneet uudistuksessa syrjään muun muassa kylpylää uudistettaessa ja leikkipaikkojen osalta. Monelle asia ei tietenkään ole olennainen matkaa harkittaessa, mutta kaipa lapsiperhevinkkeli on muuttunut vääjäättömäksi osaksi ajatteluani ja tapaani arvioida asioita, hyvässä ja pahassa?
Puitteet olivat osittain uutuudenkiiltävät, mutta ennen kaikkea seura ratkaisi: Se oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Eräs pariskunta totesikin saunaosastolla huoltosuhteemme olevan optimaalinen rentouttavaa lomaa silmällä pitäen: (kuusi aikuista ja yksi lapsi). Saimmekin lapsenvahtiapua ostoksilla käymisen ja altaassa lillumisen ajaksi ja lapsella oli ilmeisen hauskaa setänsä, tätinsä sekä isovanhempiensa kanssa touhutessaan.
Lisäksi satamaan saamani autokyyti taisi pelastaa koko reissuun pääsemiseni, sillä sain kamalan migreenikohtauksen sopivasti vartti ennen lähtöä. Kieleni puutui, samoin toinen puoli kasvoistani sekä toinen käteni. En pystynyt puhumaan, kirjoittamaan puhelimella, puristamaan mitään toiselle kädelläni enkä nähnyt toisella silmälläni muuta kuin valoviiruja. Takapenkille rojahdettuani olo helpottui hiljaksiin, mutta tuossa kunnossa julkisissa kulkuvälineissä perille huojuminen olisi voinut olla ylivoimaista. Lisääntyvän valon määrän varjopuolia…
Kiitos siis vielä seurasta, kyydeistä ja lapsen hauskuuttamisesta kaikille asianosaisille!
*Kylpyläliput saimme Silja Lineltä.
Kärräsimme itsemme metrolla keskustaan ja Gallerianiin, auringon paistaessa koko ajan kirkkaasti ja tuulen tuivertaessa korvissa sekä lahkeensuissa. Useimmat tunnistanevat postauksen toisesta kuvasta, missä lastenvaateliikkeessä kävimme hypistelemässä vaatteita ja UV-asuja ensi kesälle
En tajua, miksemme ole käyneet Junibackenissa aiemmin! 
Koetin kitistä lyhyeksi jääneen Junibackenkierroksen kompensaatioksi lisälenkkiä ostoskierroksellemme, mutta mies halusi palata takaisin laivan turvaan. Päästyämme takaisin paatille kiukuttelin hetken yksinäni hytissämme kurjaa kohtaloani; En kykene ymmärtämään, miksi laivalle pitää painella takaisin tuntikausia ennen laivan lähtöä, kun laivan kylpylä on täpötäynnä, liikkeet eivät ole auki eikä syömäänkään pääse aikoihin. Niisk, se kaikkien ihanien liikkeiden kiertämisestä sitten.
Kivaa oli ja pienen seinien potkimisen jälkeen selvisin shoppailupuutostiloistani hengissä. Mies petasi, kotiin päästyämme, sovittelevaan sävyyn seuraavaa, toivottavasti aikuisporukalla tehtävää, reissua toteamalla että jos otamme edullisemman hytin, voimme sitten vaikka shoppailla enemmän. Ei mitään vihjailua… Mutta kannatetaan!
