Kannoin kotiin palan unelmaa
Kymmenvuotias poika katsoo minua silmiin ja kysyy, mikä minusta tulee isona. Kerron parhaan tietoni mukaan, mitä opiskelen ja millaisiin hommiin tulen todennäköisesti työllistymään. Lapsi nyökkää ja kysyy, mitä haluaisin tehdä työkseni, siis jos voisin tehdä ihan mitä vaan.
Koetan selittää lapselle ymmärrettävällä tavalla jotain työllisyystilanteesta, yrittäjyyden epävarmuudesta, huoltosuhteesta ja siitä, miten yhteiskunta ei toimi, jos kaikki levyttävät tusinapoppia tai suunnittelevat vaatteita. Poika katsoo minuun moittien ja toteaa, ettei hän kysynyt, mitä voisin tehdä isona vaan mitä haluaisin tehdä, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa tai muita sellaisia asioita.
Tajuan tehneeni samaa, mitä teen itselleni toisinaan: Selittäväni, miksi toimin ura- ja opiskeluvalintojeni suhteen kuten toimin. On järkisyitä, kuten halu tulla taloudellisesti toimeen epävarmoinakin aikoina ja persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä kuten huono epävarmuuden sietokyky.
Jos minun täytyisi valita ala, jolla työ ei tekemällä lopu, jolla saan työskennellä ihmisten kanssa ja voin tehdä työtä jolla on oikeasti tarkoitus tai ala, josta varmasti nauttisin ja iloitsisin joka päivä, mutta jota varjostaisi alituinen työtehtävien vaihtuvuus sekä työttömyyden ja rahattomuuden uhka, valitsisin joka päivä lopulta sen varmemman vaihtoehdon.
Onneksi voin toteuttaa entä jos voisit tehdä mitä vain-unelmiani pienimuotoisesti kotioloissa. Vaikkapa ostamalla seinämökin ja täyttämällä sen loputtomalla määrällä erilaisia asetelmia.
Bloomingvillen mökkihylly: Sisustus Närhi / Sarvikuonopyyhekumi: Tiger / Vitalis-ihovoide ja omena: Prisma Kerava /
Hyppynaru ja taittomitta: Fida Kerava / Pantone-korttisarja: Rosebud Kiasma / Origamilintu: Etsy
Söpöistä, pikkulapsille tarkoitetuista vaatteista loppuvat koot ennemmin tai myöhemmin, valmistajasta riippuen usein jo kokoon 86 tai 92. Se tuottaa tuskaa, mutta koetan hyväksyä tosiasiat.