Tukholmanostalgiaa ja -vinkkejä

Olemme käyneet Tukholmassa lukuisia kertoja, joinain vuosina kolmekin kertaa ja kun yhdessäolovuosia on takana reilut seitsemän, on Tukholman matkoja kertynyt… aika monta. Blogin lähes ensimmäiset postauksetkin ovat erään länsinaapuriin suuntautuneen reissun jälkimainingeissa kirjoitettuja.

Välillä olemme piipahtaneet maissa vain syömässä ja tekemässä ostoksia (joko sisustus- asuste- tai lastenvaatehankintoja). Erityisesti hotellimatkoilla on kuitenkin ollut aikaa kiertää myös nähtävyyksiä: Useimmille (turhankin) tutun Vanhan kaupungin lisäksi Kuninkaanlinna, Tre Kronor-museo, Suurkirkko, luonnonhistoriallinen museo, Aquaria-vesimuseo, Vasa-museo sekä monet keskustan nähtävyyksiksi laskettavat kohteet kuten erilaiset aukiot, rakennukset ja kauppakeskukset on tullut koluttua läpi.

Postauksen kuvien ja aiempien reissujen postauksien selailun (sekä linkkien etsimisen myötä) virittäydyn hiljaksiin Tukholmatunnelmiin, sillä lähdemme perjantaina miehen vanhempien ja sisarusten seurassa risteilemään sisätilojensa osalta uudistetulla Silja Serenadella. Kuvia löytyy monien vuosien takaa, yhdessä kuvassa Kuutti on mukana vatsassa ja pari muuta kuvaa on lapsemme ensimmäiseltä Tukholman matkalta, jolloin hän oli vain muutaman kuukauden ikäinen. (Voi mikä ruttuinen pallopää!)

Alkuviikon työlistani miellyttävimpiä hommia onkin ohjelman suunnitteleminen maissa vietettävälle ajalle. Olisiko teillä antaa hyviä vinkkejä kahviloiden, putiikkien tai nähtävyyksien suhteen?

P.S. Jos olette suuntaamassa Tukholmaan tai kaipaatte muuten vain reissukokemuksia, olen kirjoitellut muun muassa suloisesta kuppipakkukahvilasta, hieman erilaisesta hotellista, Skansen-kokemuksistamme sekä trooppisesta perhospuutarhasta.

 

Puheenaiheet Lasten tyyli Matkat Ajattelin tänään

Oivalluksia ja elämänjanoa

Lapsen kanssa pieniin hetkiin pysähtyminen… Se ei ole tärkeää vain lapsen kokemusmaailmaan tutustumisen tai tämän kohtaamien asioiden sanoittamisen kannalta vaan myös oman kyvyn innostua asioista lapsellisella tavalla säilyttämisen vuoksi.

Viikonloppuna oivalsin, ettei lapsemme ole tainnut päästä tunnustelemaan lunta tai jäätä lainkaan paljailla käsillään, sillä kylmän syksyn, talven ja alkukevään ajan hän on aina ollut pihatouhuissa asianmukaisesti hanskoitettuna. Mutta nyt, kuvaustuokiossa, auringon lämmittäessä talon seinustaa lämpimästi, jopa kuumasti, lapsi oli ilman hanskoja.

Lunta on ollut talven mittaan lapsen lapiossa, kottikärryssä sekä pulkan ja rattikelkan alla, muttei paljaassa kädessä. Ja nyt, pienen jäisen lumikökkäreen saaminen käteen herättikin ihmetystä. Kuten lapsi itse sanoi, se oli kylmää. Jääpalaa piti puristaa ensin oikein kovasti kämmenen sisällä, sulkea sitten silmät tunteakseen kylmyyden paremmin ja lopuksi painaa se vielä poskea vasten.

Näissä hetkissä mietin, muistanko itse pysähtyä kokemaan ympäristöäni täysipainoisesti, kaikilla aisteilla: Katsomisen lisäksi myös haistelemaan, maistelemaan, kuulostelemaan ja tunnustelemaan erilaisia pintoja, ruoka-aineita tai äänimaailmoja. Vastaus on ei. Tässä kuten monessa muussakin asiassa lapsi on arkea rikastava seuralainen, sillä lapsi kyllä pysäyttää ihmettelyn äärelle, jos sille vain antaa vähänkin aikaa ja tilaa.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Suhteet Oma elämä Lasten tyyli