Mekkohaaste

Löysin Alisa’s Wonderland-blogista hauskan ”Kuinka monta mekkoa on kaapissasi”-haasteen, joka oli lähtöisin Riikan blogista.

Koska pojallamme on vain yksi mekko, jonka hankin joskus vauva-aikana luultuani sitä lyhythihaiseksi puseroksi, ei tuon harhaostoksen esittelemisestä olisi kummoista vastausta saatu aikaan.

Muutin siis sääntöjä, kuten tapoihini kautta rantain kuuluu. Painelin vauhdilla koulusta kotiin ja ehdin raahata vaaterekin makuuhuoneesta olohuoneeseen, kasata muut rekissä majoittuneet vaatteet röykkiöksi sängyllemme ja kuvata mekot ennen kuin viimeisetkin auringonsäteet sammuivat.

Vaatekaapista ja -rekistä löytyi laskelmieni mukaan neljäkymmentäkolme mekkoa, josta puuttuu siis pari rajatilatapausta, jotka lasken ennemminkin tunikoiksi kuin mekoiksi sekä kasa mekkoja, jotka odottavat ottajaansa Facebookin vaihtokirpputorilla.

Köykäisenä puolustuksena totean hankkineeni tuosta mekkopaljoudesta suuren osan käytettyinä tai kirpputorilta ja omistavani vastaavasti vain muutamia housuja.

Koska rakastan mekkoja, sekä omiani että muiden, haastan teidätkin osallistumaan. Haluaisin nimittäin kurkistaa, millaisia mekkoaarteita komeroidenne ja vaatehuoneidenne perällä lymyää.

Jos innostutte lähtemään mukaan, kuvatkaa omat tai tyttärienne – tai miksei molempienkin, mekot ja linkittäkää sitten postaus kommentteihin. 

Mekkoaddikti kiittää ja kuittaa.

 

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Trendit

Ihana, hektinen isänpäivä

Meidän isänpäivämme vietto sujui monivaiheisissa merkeissä – jopa siinä määrin vauhdikkaasti että päästyämme partion mökkireissulta kotiin saimme kinan aikaiseksi miehen kanssa. Huomasimme nimittäin parin tunnin kadonneen päivän aikatauluista johonkin mystiseen mustaan aukkoon ja miehelle kävi ylitsepääsemättömäksi kestää haluni kipaista suihkussa, harjata hiukset ja vaihtaa vaatteet ennen isänpäiväkyläilyihin ja -ruokailuihin lähtemistä. Miehen siskoparka koetti lymytä ihan hiljaa asuntomme nurkassa siihen asti että pääsimme lähtemään.

Pyörähdimme hakemassa lapsemme ja kahvittelemassa sekä ennen kaikkea tervehtimässä appiukkoa. Kuutti lähti matkaamme iloisena ja vatsa kaikesta syömisestä pinkeänä. Suuntasimme lähes suoraan kahvipöydästä ulos syömään vanhempieni ja veljieni kanssa emmekä yllättyneet lainkaan siitä ettei taaperon mahaan mahtunut edes kokonainen alkuruoka-annos.

Myöhäisen ravintolalounaan (tai aikaisen päivällisen) päälle nautiskelimme isänpäiväkakkua vielä vanhempieni luona, miehen suunnattua kotiin nukkumaan viikonlopun univelkojaan pois. Palattuamme kotiin, lapsi nukahti melkein heti. Hän oli niin väsynyt, että koettaessani jutella päivän kulusta yöpuulle käydessämme, hän mulkaisi minua ja sanoi: ”Noniin, nyt nukkuu.” Arvatkaa vaan, huvittiko hieman saada toruja puolitoistavuotiaalta.

Josko vielä lukisi huomiseen englannin kurssin sanakokeeseen ja purkaisi loput reissutavarat sekä lapsen kyläilylaukun…

Niin ja ne isänpäivälahjat. Mies sai täydennystä alusvaatevalikoimaansa sekä lahjakortin, joka oikeuttaa vuorokaudelliseen lapsi- ja vaimovapaata aikaa. Kuutti oli leiponut omaksi panoksekseen päiväkodissa kasan keksejä. Isäni sai Lumoavan kaulakorun ja taaperon kaulitsemia tain noh, myttäämiä pipareita, jotka oli koristeltu sokerikuorrutuksella. Papalle eli miehen isälle päätyneen piparin huipputaiteellista valmistusprosessia voitte seurata videolta.

 

Kulttuuri Lasten tyyli Suosittelen Ajattelin tänään