Iso peppu naisen tiellä pitää

Toisinaan massa oikeasti ratkaisee, eikä nyt puhuta tenniskentän pinnoitteesta tai formuloista…

Poljin alkuillasta kohti kuntoklubia. Sataa tihutti ja tuulenpuuskat saivat veden vihvomaan ilkeästi ensin kasvoille ja tuulen kääntyessä puolestaan kauluksesta sisään. Sää enteili kenties yöksi luvattua  myrskyä.

Eräällä aukeahkolla suoralla iski raju sivuttaispuhuri. Oman pyöräni renkaat alkoivat väpättää ja jouduin näkemää vaivaa pitääkseni tangon suorassa ja päästäkseni eteenpäin. Kymmenisen metriä edessäni polkeva, pienikokoinen, arviolta n. 40kg painoluokkaan kuuluva nainen pyörineen lähti tuulen mukaan kuin tyhjä pikaruokapussi ja kieri kulkupeleineen alas tien vierustan rinnettä päätyen parkkipaikalle vievien portaiden kaiteeseen.

Pysäytin pyöräni ja kysyin kävikö pahasti? Naisparka taisi selvitä lähes pelkällä säikähdyksellä, sillä hän kömpi nopeasti piennarta ylös pyöräänsä taluttaen. Tosin hänen ranteensa oli nuljahtanut siinä määrin, että hän soitti kotiin ja jäi odottelemaan autokyytiä läheisen kaupan katoksen alle. Kyyti tulisi kuulemma viidessä minuutissa, joten uskalsin vielä kerran naisen vointia kysyttyäni jatkaa matkaani, olihan melkein myöhässä crossingtunnin alusta.

Kotimatkalla hymähtelin todetessani törmänneeni pitkästä aikaa tilanteeseen, jossa kaiken tämän painon mukananani raahaamisesta oli jotain hyötyä.

Suhteet Oma elämä Liikunta Ajattelin tänään

Kesällä kerran eli kesäkuvahaaste

Anna heitti omalla tontillaan pullopostia muille Kidemimmeille ja pitihän pullon sisälle kätkettyyn kesäkuvahaasteeseen tarttua. Luvassa on siis muutamia kuvia kesästä, (ei suinkaan sitä pyydettyä seitsemää kappaletta). Suurin osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia, mutta jotkin niistä ovat vilahdelleet jo aiemmissa postauksissa.

Jos joku teistä on melko tuore lukija, pääsee kuvien alla olevia linkkejä pitkin kurkkimaan viime kesän touhuja laajemmin ja fiilistelemään ylipäätään kesää suuremman kuvalastin voimin.

Yksi kesän ihanimmista asioista oli tietenkin se, että miehellä oli useampi viikko kesälomaa ja olin itse hoitovapaalla, joten ehdimme reissaamaan yhdessä.

Nautiskelimme kesäluonnosta käymällä useampaan otteeseen miehen vanhempien mökillä. Vietimme mökillä muun muassa juhannuksen ja kävimme siellä muutenkin saunomassa, uimassa, touhuamassa miehen perheen kanssa ja teimmepä yhden reissun mammaporukallakin. Yhtenä viikonloppuna mökille eksyivät myös omat vanhempani sekä superkuu.

Mökillä on kyllä lähes poikkeuksetta mukavaa ja koetan ottaa siellä aika lötkösti (silloin kun yhteisiä hommia ei nakiteta). Mökkikausi avataankin usein viimeistään toukokuussa, kuten tänäkin vuonna. (Monena vuonna mökki ei toisaalta ole päässyt ollenkaan talviteloille, sillä olemme pyörähtäneet siellä marras-joulukuussa tai alkuvuodestakin.) Erityisesti lapsi ja maastonakki nauttivat tontilla rymyämisestä ja ylimääräisestä leikki- ja puuhailuseurasta.

Silloin kun olimme kaupungissa ohjelmoin lomaamme erilaisilla blogitapaamisilla. ”Blogilapsia” ja -aikuisia kävi kylässä ja välillä hoidossakin. Kodin ulkopuolisissa tapaamisissa kävimme ainakin Linnanmäellä ja Seurasaaressa. Ystäviämme kävi meillä kylässä ja kävimme yhdessä myös pienillä retkillä. Teimme vastavierailuja ystävien ja sukulaisten luokse eri puolille pääkaupunkiseutua.

Lisäksi touhusimme jonkin verran läheisissä puistoissa ja nautiskelimme puistokahvilan antimista sekä vanhempi- ja lapsiseurasta. Kaupungissa oli mukava osallistua myös erilaisiin kaupunkitapahtumiin kuten Siivous- ja Ravintolapäivään. Molemmat olivat hauskoja kokemuksia ja toivon jatkossakin muistavani ne ja selviäväni haistelemaan ja maistelemaan tunnelmia.

Omasta kaupungistamme löytyi yllättävän kivaa kesäfiilistä niin tapahtumien, maisemien kuin erilaisten tempaustenkin muodossa. Lapsen kanssa tuli kierreltyä paikkoja pyörällä ja rattailla ja hienoimpiin paikkoihin tuli tehtyä myös kuvausiskuja.

Kesä oli suurissa määrin yhdessäolon aikaa. Ei vain pienen perheemme kesken vaan myös miehen perheen ja omien vanhempieni sekä sisaruksieni kanssa reissaamisen ja touhuamisen muodossa.

Kävimme vanhempieni kanssa uimassa, touhusimme kotikaupungissa ja ajelimme Tirvaan mökkeilemään. Tirvan kauniilla alueella sielu ja mieli lepäsi, mutta huomasin myös ettei kesälomailustani tule mitään ilman toimivaa nettiyhteyttä.

Kesään kuuluvat olennaisina myös kesän maut: grilliruoka, luonnonmarjat ja torin tuoreet antimet. Kesällä tulee syötyä paljon, mutta toisaalta yllättävän monipuolisesti ja kasvisvoittoisesti. Yhdistettynä ulkona rymyämiseen kesän ruokavaliomme oli näin jälkikäteen ajateltuna varsin terveellinen.

Saimme myös suunnattua auton nokan kohti Savoa, mikä on minulle erityisen tärkeää siksi että siellä asuu suuri määrä sukulaisiani sekä isovanhempani. Tänä vuonna ohjelmassa oli vielä yksi erityisen kiva tapahtuma, nimittäin äitini puolen suvun sukujuhlat. Kävimme myös tervehtimässä pikkuserkkujeni vanhempia, pikkuserkkuani ja fiilistelemässä Wanha koulu Ajanpatinassa.

Olen viettänyt lapsuuden kesäni järvien rannalla ja siksi nautin järviluonnon keskelle pääsemisestä edelleen, vaikka olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä myös merimaisemille. Onneksi isovanhempieni luona järven rannassa saa lutrata ja kalastaa niin paljon kuin haluaa.

Ja yksi kesän kohokohta oli tietenkin partioleiri Turun saaristossa lossimatkoineen, iltanuotioineen, partiokavereineen ja uusine tuttavuuksineen. Kannattaa kokeilla!

Kesän kolme kovinta avainsanaa olisivat perhe (laajemmassa merkityksessään), luonto ja ystävät. Niillä pääsee aika pitkälle.

Heitän kuvahaasteen vapaasti eteenpäin. Jos olette jo osallistuneet aiemmin, linkittäkää oma postauksenne ihmeessä kommenttiboksiin. Kun syksy alkaa taittua talveksi, on ihanaa selaillla kesäkuvia!

Puheenaiheet Lasten tyyli Matkat Ajattelin tänään