Norppalan kotivärjäämö
Tämä postaus saattaa aiheuttaa akuutin bloggaajan naama-yliannostuksen. Yleisen reiluuden nimissä varoitan jo etukäteen.
Päätin siis eilen kipaista hakemassa kaupasta värinpoiston ja rusehtavanvaalean hiusvärin. Niillä sitten läträsin useamman tunteroisen saatuani lapsen nukkumaan. Värinpoiston ja sittemmin hiusvärin vaikuttaessa sain paljon rästihommia tehtyä. Muovipussi päässä taltutin kotikaaosta ja tein puolet rästissä olevista kouluhommista; Tehotiistai paikkasi siis hyvin kaoottisen maanantain sotkemia aikatauluja.
Hiuksissa on sama vanha leikkaus, joka näytti kampaajalla käynnin jälkeen melko lailla lyhyemmältä ja huolitellummalta. (klik) Leikkaukselle olisi tarkoitus tehdä jotain seuraavaksi, mutta tuskinpa ehdin istahtaa kampaajan tuoliin enää ennen kun istun jo lentokoneessa. Kaikki kunnia kuitenkin kampaajalleni Kinnalle siitä, että leikkaus näyttää näin kaameassa määrin ylikasvaneenakin vielä suurinpiirtein siedettävältä. Siis minun mielestäni ainakin.
Hiusten värjäyksen lähtötilanne oli siis se, että latvoissa oli pitkältä matkalta lähes mustalta näyttävää tummanruskeaa, muutama juurikasvu oli värjätty pois vaaleammalla ruskealla ja tyvessä oli aimo kaistale omaa maantienharmaata väriäni.
Ajatuksenani oli saada väristä sen verran vaaleampi, ettei juurikasvuni näyttäisi enää kaljulta. Uskoisinkin tämän värin olevan siinä suhteessa reippaasti armeliaampi. Ja lopputulos on mielestäni yllättävän siisti siihen nähden että tukassa oli kolmea tai neljää eri väriä sekä värjäämättömiä osioita sekaisin. Eihän väri tasainen ole, muttei sen mielestäni tarvitsekaan olla.
Koetin mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaavien kuvien nimissä kuvauttaa värin mahdollisimman luonnollisessa valossa ja laittamatta tukkaa mitenkään ennen kuvaamista. (Lennokas sivutukka on värjäysmärällä tukalla nukkumaan menemisen peruja.)
Mitäs tykkäätte?
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Eilinen oli tyyppiesimerkki päivästä, jona mikään ei suju alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin lutviutuu varsin näppärästi. En ole pitänyt tästä asiasta mitään virallista tilastoa, mutta tuntuisi siltä, että maanantait ovat muita viikonpäiviä todennäköisemmin vähän sinnepäin. Ehkä se kuuluu maanantaiden ominaisluonteeseen viikonlopun ja arkiviikon välisenä rajapintana.
Minun piti mennä crossaamaan. Olen käynyt crossaamassa lähes vuoden ja kertaakaan tunti ei ole ollut ihan täynnä. En olekaan jaksanut ilmoittautua tunneille turhan tunnollisesti. Poljin siis kuntosalille huolettomana ja olin ilmoittautumassa tunnille vasta paikan päällä, mutta huomasinkin tunnin olevan täynnä. Tein viikoittaisen liikuntasuunnitelmani toteutumista paikkaavan pikaratkaisun ja soitin veljelleni, joka tuli kanssani potkimaan jalkapalloa ja juoksemaan pikaisen spurttilenkin.
