Mua lemmitkö vielä Kustaa-blogin Marietta tyypitteli tontillaan erilaisia penaalinkäyttäjiä. Juttua lukiessani tartuin otsikon kysymykseen ”Mitä penaalisi kertoo sinusta?”.

Opiskeluni jatkuvat yli puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla, joten oli jopa ajankohtaista kaivaa penaali esiin kirjahyllystä ja selvittää, mitä kaikkea sen sisään onkaan kertynyt.

Mitenhän luonnehtisin itseäni penaalitestin perusteella?

Pitää itäblokin alueella tuotetuista, nostalgisista (lasten) animaatioista. Itki lapsena kun Nalle Luppakorva loppui.

On joko tarpeeksi aikuinen kehdatakseen käyttää juuri haluamansa laista penaalia muiden mielipiteistä välittämättä tai niin hölmö, ettei ymmärrä Myyrä-penaalin olevan joidenkin mielestä kaikkea muuta kuin uskottava.

Penaali on kokoa iso ja mukana kulkee vielä ylimääräinen pussukka. Ei siis osaa pakata kevyesti muutenkaan.

Paikkaa peruskouluaikaisia Stabilotraumojaan kantamalla mukana isoa settiä erivärisiä kuitukyniä. Kun ei saanut niitä silloin yläasteella.

Tykkää Marimekosta, mutta on joko varaton tai liian pihi hankkiakseen näiltä mitään isompia ja kalliimpia tuotteita.

Elättelee romantisoituja kuvitelmia opiskelualansa hauskuudesta; Kuinka monissa korkeakouluopinnoissa tarvitaan laajaa valikoimaa puuvärikyniä mutta vähäistä määrää yliviivaustusseja?

Kantaa mukanaan laajan kynäarsenaalin lisäksi useampaa teroitinta, saksia, teippirullaa, harppia ja muistitikkua mutta vain yhtä pyyhekumia. Kuvittelee siis olevansa hyvinkin käytännöllinen ja varautuvansa kaikkeen, muttei kuitenkaan vaivaudu kuljettamaan useampaa kumia mukana varmuuden vuoksi.

On neuroottisuuteen asti taipuvainen järjestelemään jokaisen pienenkin esineen omalle, ennalta määrätylle paikalleen. Kaikilla tavaroilla kynistä saksiin ja muistutikkuun pitää olla oma kumilenkkinsä tai taskunsa.

Käytättekö vielä penaaleja ja millaisia pseudotieteellisä päätelmiä niiden perusteella voidaan johtaa persoonastanne, sosioekonomisesta asemastanne tai auranne väristä?