Menimme eilen hieman etuajassa ihan (talomme takaisen) metsikön toisella puolella sijaitsevaan isoon leikkipuistoon. Tarkoituksena oli kuvata lapsen touhuja niin, ettei taustalla vilisisi vielä muiden lapsia ja puisto olikin vielä ihan tyhjillään.

Emme käy leikkipuistossa montakaan kertaa viikossa, sillä ulkoilemme usein isovanhempien pihoilla, läheisissä metsiköissä tai vaunulenkkejä tehden. Leikkipuiston kiipeilytelineisiin ja keinuihin sännätään siis vielä innolla.

Lähipuistossamme järjestetään kesän ajan MLL:n puistokahvilaa. Puistokopin toinen puolisko muuttuu pieneksi kahvihuoneeksi ja leluvarastosta saa ottaa käyttöön työntökärryjä, potkumopoja, nukenvaunuja, hiekkaleluja ja jos jonkinlaisia muitakin ulkoleluja. Hauskaa, kaupungin viihtyvyyttä lisäävää, perheiden sosiaalisia verkostoitumista tukevaa ja yhteisöllisyyttä parantavaa toimintaa kaiken kaikkiaan!

Olen kuullut monilta tuttavilta kauhutarinoita leikkipuistojen pienistä sisäpiireistä, toisten valintoja kritisoivista kyttääjä-äideistä ja muiden lapsia pahoinpitelevistä, kurittomista kauhukakaroista, mutta täytyy sanoa etten ole näiden tyypittelyjen mukaisiin hahmoihin törmännyt vielä koskaan.

Osa puistokahvilaan kokoontuvista äideistä (ja isistä) lapsineen on tuttuja jo sisällä pidetyn perhekahvilan ajoilta. Joten ehkä olenkin itse osa sisäpiiriä. Todennäköisemmin puistoon on kuitenkin osunut mukavia, kaikille tasapuolisesti juttelevia, täyspäisiä ihmisiä, jollaisia suurin osa kaikista ihmisistä kaikkialla oletettavasti onkin.

Meillä on ollut puistokahvilassa aina todella hauskaa, vaikken kahvia juokaan. Kuutti on viihtynyt enimmäkseen omissa touhuissaan ja olen saanut itse istahtaa ja hengähtää hetkeksi sekä vaihtaa kuulumisia. Muutamien ikätovereideni kanssa olen ollut tekemisissä myös kahvila-ajan ulkopuolella; Opiskelujen jatkuessa ja lapsen kotihoidon päättyessä heihin olisi mukavaa pitää yhteyttä jatkossakin.

Puistossa remuaminen, juokseminen, kiipeileminen, uusilla ulkoleluilla leikkiminen sekä isompien lapsien leikkien seuraaminen ja välillä mukaankin meneminen on aina niin väsyttävää että koko aamupäivän touhujen jälkeen poika on kyllä ihan lopussa ja kypsä päiväunille. Tämä nukahti kerran perhekahvilassa pöydän alle päiväuniajan lähestyessä ja eilen oli lähellä, ettei uni tullut puiston hiekkakentälle. Raasu.

Suosittelen kyllä lämpimästi selvittämään, löytyykö omalta paikkakunnaltanne tai asuinalueeltanne kaupungin tai jonkin yhdistyksen järjestämää puistokahvilatoimintaa. Meillä on ainakin ollut kivaa ja kavereita on löytynyt niin äidille kuin lapsellekin.