Olen sikäli hankala ihminen että voin rumassa elinympäristössä pidemmän päälle kehnosti. Ja vastaavasti esteettisesti miellyttävät värit, kalusteet ja asiat tuovat harmaimpaankin arkipäivään iloa ja energiaa. (Rumuus on toki täysin subjektiivinen kokemus. Toisen mielestä ruma esine voi olla toiselle kauan etsitty aarre.) Olisin muuten saattanut tulla vanhempainloman ja hoitovapaan aikana hulluksi, jos olisin joutunut nököttämään sisällä rumana pitämässäni asunnossa.

Tänään päätin ottaa pitkällä putkella varustetun kameran käsittelyyni ja räpsiä muutamia kuvia kotimme yksityiskohdista. Lienee tarpeetonta todeta, että sen muutamista pikkuvirheistä ja vähäisistä neliöistä huolimatta pidän kodistamme kovasti.

Kameralle tallentui…

Jääkaappiin unohtuneiden raaka-aineille uuden käyttökohteen keksimisprosessi. (Niille haettiin sopivaa ruokaa eli muutakin käyttöä kuin upouuden keittiöalusen päällä kuvattavana olemista.*)

Lahjaksi saatuja, vauvan leluiksi harvinaisen kauniita, Sofie-kirahveja, joita saimme hauskasti kaksin kappalein. (Voidaankin ehkä todeta lähipiirini arvanneen ettei kauneuden kaipuuni katoa lapsen saamisen myötä.)

Taaperon touhuamista minikeittiössään Porvoon reissulta ostettujen puisten kananmunien ja uuden tiskiharjansa kanssa.

Vanhan, korutelineeksi muutetun ikkunankehyksen täyttävää korupaljoutta.

Vaatekaapin ahtautta helpottamaan hankittu vaaterekki, josta on kiva katsella ja selata vaatekokoelmaansa, pohtien mitä pukisi päällensä.

Mahanrapsutuksia kaipaava, tapansa mukaan erittäin älykkään näköinen maatiaiskissa.

Valokuvaseinä, jossa on kehystettynä niin elämiemme kohokohtia kuin arkisempiakin hyviä hetkiä. Olen pitänyt valokuvien ottamisesta ja katselemisesta lapsesta asti. Pidän niiden tavasta säilöä muistoja ja lyhyiden hetkien tunnelmia. Siitä syystä valokuvat ovat iso osa tätä blogiakin.

Eräästä työpaikastani saatu Ivana Helsingin käsilaukku, joka ei voisi olla yhtään enempää tyyliseni tai väriseni. Se on vain yksinkertaisesti ihana.

Vuosia sitten tekemäni grafiikantyö. Olen pyöritellyt pienen ikuisuuden mielessäni ajatusta toisesta tatuoinnista, jossa olisi lintuaihe kuten ensimmäisessäkin tatuoinnissani. Aihe ja paikka ovat pysyneet toiveissani samoina niin pitkään että enää puuttuisi vaan tatuoinnin piirtäminen kunnolla loppuun ja rahojen kasaaminen sitä varten.

Kuutin potkuauto, jolla tämä on päässyt ajelemaan vasta ihan hiljattain, jalkojen ylettäessä viimein lattiaan asti.

Purkkeja, purnukoita ja vaimon kuva – sekä tämän piirustustarvikkeita, miehen työpöydällä.

Ja miehen lounaaksi kokkaamia artisokkapestoleipäsiä, joiden täytteessä oli ilmeisten artisokansydämien ja peston lisäksi tuoretta basilikaa, oliiviöljyä, parmesaaniraastetta, suolaa ja mustapippuria. Päälle vielä vähän paistettua halloumia ja voi että oli hyvää!

* Meneekö muuten Ella F.:n mielestä liiaksi Suvi sur le vif:in puolelle? Heheh.