Lötkösti mökillä

Yksi kirja kesässä-tavoite on saavutettu. Kolmen tunnin katoamisella tutkasta sain neljäsataasivuisen Minne työt kadonneet kahlattua läpi ja vain kerran luku-urakan aikana jouduin sanaharkkaan puolustaessani lukurauhaani.

Oikeuden ja kohtuuden nimissä olisin kyllä mielestäni ansainnut lukea ihan keskeytyksettäkin, mutta sodassa ja avioliitossa harva asia menee ihan niin kuin oppikirjoissa. Pikkulapsiarjessa tulee välillä sodittua levosta, unesta ja elintilasta myös oman joukkueen jäseniä vastaan – valitettavasti.

Lukemisen lisäksi on syöty paljon ja hyvin. Ensi viikolla syödään kotosalla taas kevyemmin ja palataan liikunnan suhteen satulaan: Sen verran turvonnut olo alkaa pikkuhiljaa neljän päivän syöminkien jälkeen olla.

Pakkasin kyllä toiveikkaasti mukaan lenkkarit ja urheiluvaatteet, mutta kävi kuten arvelinkin; Olen pelkästään mökkitontilla oleilussa, merituulen tarjoaman pienen suojan piirissäkin, saanut nahkani niin täyteen hyttysenpistoja, ettei ihossani taida olla montakaan kohtaa, missä seuraava pistojälki ei löytyisi muutaman sentin päässä edellisestä.

Ojien ympäröimälle, tuulelta suojatulle metsätielle ei siis tee mieli lähteä syötäväksi yhtään nykyistä pahemmin, varsinkaan kun saan hyttysenpistoista varsin ärhäköitä allergiapaukamia. Kuten myös lapsemme, joka on hieman surkean näköinen, naama, kaula ja niska täynnä hyttysenpistoja.

Sauna on lämmennyt joka ilta ja siellä on myös istuttu, lapsen kanssa ja ilman. Merivesi on ihan kohtuullisen lämmintä ja taapero on viihtynyt pienessä hiekkapoukamassa kahlailemassa ja tonkimassa märkää hiekkaa aina kun joku on suostunut lähtemään sinne lapsenvahdiksi.

Minunkin pitäisi vielä selvitä uimaan. Normaalisti uin ihan mielellään, mutta tällä reissulla mukavuudenhalu on vienyt voiton. Eipä sääkään ole ollut niin helteinen että veden virkistävää vaikutusta olisi erityisesti kaivannut.

Kalastamassa olen sen sijaan käynyt. Saimme lyhyellä uistelureissulla kaksi haukea ja pienehkön kuhan. Kalastusseuralaisen haukiantipatian vuoksi hauet saivat jatkaa matkaansa ja kuhaparka pääsi pälkähästä vähemmän vaikuttavan kokonsa ansiosta.

Kasasimme juhannusaattona rannalta ajopuita ja kaisloja, siivosimme metsän pohjaa kuolleista oksista ja raahasimme kokon päälle vielä vähän rakennusjätettä. Valmiin ja sytytetyn kokon leiskunnan kanssa kilpaili erittäin keltaisena ja suurena mollottava kuu. Tänä vuonna Kuutti oli vielä liian pieni ymmärtämään kokon kasaamisen tai polttamisen hauskuutta, mutta eiköhän tästä saada lähivuosina innokas apulainen.

Myöhäisillan ja aattoyön taapero nukkui pihamökissämme itkuhälytin seuranaan, kuten myöhemmätkin yöt. Hälytin antoi mukavasti mielenrauhaa ja liikkumavaraa päämökissä seurustelulle, saunomiselle ja pihamaalla oleilulle, kun lapsen tilannetta ei tarvinnut käydä vähän väliä tarkistamassa.

Meren rannalla voi myös tehdä luontohavaintoja;
Joutsenia, merimetsoja, tiiroja, merikotkia, erilaisia lokkeja sekä paljon rantakasvillisuutta, muun muassa villinä rehottavaa ruohosipulia.

Itkuhälytin-matkapuhelinsovelluksen lisäksi taaperon ja tämän vanhempien kannalta hyviksi mökkivarusteiksi ovat osoittautuneet lastenhoitoapulaiset (kummitäti ja isovanhemmat) sekä tuubihuivi, joka suojaa ötököiltä pään lisäksi kaulaa ja niskaa.

Ja tietenkin isovanhempien hankkima pienenpieni löylykauha, jolla on leikitty saunassa niin innolla että aikuisten kauhan kinuaminen on unohtunut tyystin.

Koiran kanssa on taas hieman neuvoteltu pelisäännöistä:
Saako mökkitontilta poistua omin päin? Tarvitseeko naapureita tai naapurisaaren koiraa haukkua? Kannattaako lähteä jahtaamaan sorsaa uiden? Aletaanko neljän aikaan aamuyöstä ulisemaan ovella, kun pihamaalla joku vaeltaa kohti huussia?

Suurimman osan ajasta koira on kuitenkin ollut hauskaa seuraa ja tämä on nauttinut olostaan niin veneen kyydissä, saunan lauteilla, kävelylenkeillä kuin sohvannurkassakin. Huomiota ja suosikki-ihmisiä on riittänyt, joskin lapsen osakseen saama huomio sieppaa ajoittain koiraa edelleen silmin nähden.

Jos vielä muutaman aterian söisi (mmh, lettuja), saunoisi kerran ja kävisi ehkä kalassakin. Sekä nauttisi paikalle saapuneiden omien vanhempien ja sisarusten seurasta – miehen perheen lisäksi.

Auto on jo pakattu melkein lähtökuntoon ja kotona odottaa pyykkisavotta sekä loppujen mökkikuvien selvittäminen. Vielä iltaan asti voi kuitenkin ottaa rennosti, ottakaa tekin!

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Peiliin katsomisen paikka eli sananen syyttelystä

Minulla on rasittava tapa reagoida pieleen menneisiin asioihin tai pettymyksiin vierittämällä syy tapahtuneesta jonkun muun niskoille. Harvemmin silloin, kun kyseessä on oma virheeni vaan nimenomaan silloin, kun tapahtunut tilanne tai asia on sellainen, ettei sitä voida välttämättä jäljittää yhtään kenenkään aikaansaannokseksi.

Useimmiten näistä mielivaltaisista ryöpytyksistä saa osansa mies, jolle ilmeisesti kehtaan kiukutella joskus vähäisemmistäkin asioista. Tiedän itsekin, että toimintani ei ole reilua tai fiksua, mutten osaa aina pitää suutani kiinni silloin kun pettymys korventaa sisuskaluja.

Olen tyytyväinen siihen, että mies pitää puolensa ja sanoo, että asia ei ole hänen vikansa eikä hänen tarvitse sietää syyttelyä. Tosin välillä asiaa auttaisi vielä enemmän se, että sanottaisiin rohkaiseva sana tai kaksi harmissaan tai pettymyksessään kieriskelevälle vaimolle ja todettaisiin, että paska juttu, mutta eipä tästä voi syyttää kuin korkeintaan karmaa, universumia tai jättiläiskilpikonnien vaelluksien muuttamia merivirtoja.

Nyt lapsi sitten tyhjentää ammeeseen pakatut mökkitavarat.” (Kun veit autoon ensin matkalaukussa olevat poissa ollessamme.)

Kannattiko viivytellä häämatkan varaamisessa? Nyt parhaimpia vaihtoehtoja hotellille ei enää ole saatavilla.” (Lentoyhtiön konkurssin takia vaihdettavalle kohteelle.)

Itseänikin ärsyttää, että lipasahdan niin helposti syyttelemään toista. Voisinhan aina olla hiljaa, koettaa ratkaista tilanteen tai tyytyä kohtalooni, joka on harvoin kenestäkään toisesta suoranaisesti riippuvainen. Täysin tyhjästä olen tuskin keksinyt purkaa ärtymystäni näin; Jostainhan tämäkin toimintamalli on opittu eikä esimerkkiä tarvitse etsiä kovin kaukaa.

Olisi mukava tietää, onko muilla vastaavia ärsyttäviä, pinttyneitä toimintamalleja, jotka ovat vahingollisia sekä itselle että muille. Ja oletteko päässeet niistä eroon tai ainakin saaneet pahan tapanne siinä määrin hallintaan, että lipsahdatte toimimaan ei toivotulla tavalla enää vain harvoin. Hyviä asiantuntija- ja miksei sunnuntaipsykologivinkkejäkin otetaan vastaan.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään