Lähdimme eilen ystäväni J:n ja erään viehättävän nuoren neidin kanssa tiedusteluretkelle Suomenlinnaan. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, mutta viestejä oli kyllä tullut vaihdettua. Oli mukavaa päivittää kuulumisia pitkästä aika myös kasvotusten.

Päiväretki venähti koko illan retkeksi ja kotiin palasi tyytyväinen, mutta perin juurin väsynyt poika. Rattaiden työntelyn ja nostelun jäljiltä äitiäkin väsytti.

Mutta kannatti taas lähteä liikkeelle, vaikka se vaivalloiselta alkusi tuntuikin.
Maisemat olivat hienot, seura hyvää ja lyhyttä sadekuuroa lukuun ottamatta sääkin suosi retkeläisiä.

Tiedustelu tuotti myös tulosta; Kuten olin aikaisemminkin epäillyt, Suomenlinnaan ei todellakaan kannata ottaa rattaita. Niiden kanssa mukulakivikaduilla taisteleminen oli aika anaalista.

Ensi viikon reissulla rattaat saavat kulkea mukana lauttalaituriin asti, mutta jäädä ketjulla lukittuna odottamaan paluutamme. Matka jatkuu saaressa kantorepulla sekä omin isoin ja pienin jaloin.

En tiedä, ymmärsikö Kuutti kun sanoin että ensi torstaina katselemme maisemia tuollaisen isomman laivan kyydistä. Paluumatkalla hän ainakin vilkutti totisena meidät ohittaneen laivan kannella huiskuttaville ihmisille.

Päivä oli varsinkin pienimpien matkalaisten mielestä kokemuksia täynnä;
Kaksi juna- ja lauttamatkaa, keskustan vilinää, raitiovaunulla ajelua ja pomppuinen ratasajelu saaren kujilla…

…meressä kahlailu (kilo hiekkaa uimapöksyissä) ja pakolliset huoltopysähdykset eväsostoksille Kotikontuun, vessaan Stockmannille ja Designkorttelin turistivessaan.

Eväät eivät olleet mitään päiväkausia valmisteltuja gourmetruokia vaan menomatkalla kaupasta napattu täytetty leipä, rahkaa, viinirypäleitä, tuoremehua ja purkkiruokaa.

Sekä J:n tarjoamia mansikoita, joita Kuutti söi niin innolla ettei kantoja ehtinyt ottaa pois ensimmäisistä marjoista. Lapsi suuttui kantojen irroitusyrityksistäni niin että päätin antaa tämän syödä muutaman mansikan lehtineen päivineen, jos ne eivät häntä itseään kerran häirinneet. Lopuista marjoista ehdin sentään nykiä kannat pois. Pitää ilmeisesti ostaa lapsiparalle mansikoita syötäviksi!

Nyt reissattiin vuosikkaan ja kolmevuotiaan ehdoilla ja ensi viikolla mukana temmeltävät ala-asteikäiset pojanviikarit. Uimisen ja eväsretkeilyn sijaan aiomme katsastaa linnoitusaluetta ja tunneleita tarkemmin ja kenties kurkistaa sukellusveneeseen.

Suomenlinnassa käyminen herättää muuten aina kauhean suomenlinnakuumeen, joka ilmenee akuuttina haluna saada sieltä asunto. Kenties joskus eläkkeellä sitten?