Perheemme nuorimmalla jäsenellä on ikää 14 kuukautta ja onkin hyvä käydä taas hieman läpi sitä, mitä tyyppi nykyään osaa ja mistä hän pitää.

Kuutti osaa:
– Kävellä sujuvasti erilaisissa maastoissa. Vain kaikista jyrkimmät korkeuserot, ylä- ja alamäet sekä kivikot tuottavat enää hankaluuksia.
– Pikakävellä/juosta. Erityisesti iltaisin juostaan ympäri asuntoa, heilutetaan käsiä villisti, nauretaan ja sähistään. (Tulee valitettavan elävästi mieleen taannoisesta Ylen lastenohjelmasta sääski-pahikset.)
– Taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, silittää ja halata, joko pyynnöstä tai lisääntyvässä määrin oma-aloitteisesti oikeissa tilanteissa

– Avata ovet, joihin ylettyy. Sytytellä ja sammutella valoja. Käynnistää ja avata iPadin ja puhelimemme.
– Kiivetä tuolille/laatikolle/keittiötikkaille ja niiltä esimerkiksi ruoka- tai työpöydälle. Uusimpia kiipeilytaitoja ovat tikkaiden kiipeäminen ja leikkipuiston kiipeilyverkosta selviäminen.
– Pestä pyykkiä. Tai oikeammin avata ja sulkea pyykinpesukoneen luukun, säätää pesuohjelmia, laitta koneeseen virran ja käynnistää koneen. Pesu- ja kuivausohjelmat eivät vain vastaa sisällä olevien pyykkien tarpeita.
– Tehdä pieniä askareita pyydettäessä: ”Tuo Hertan hihna/rintakumikotelo/äidin kenkä/isin laukku/pyyhe” tai ”Vie paita pyykinpesukoneeseen/lehti isille/ kastelukannu parvekkeelle” tai ”Laita lelut koriin”

Kuutti ymmärtää:
– Keskeisimpien ruumiinosien nimet ja paikat: Osaa pyydettäessä mm. ”Laittaa pään tyynyyn” ja ”Ruoan suuhun”, ”Kurkata napaa” ja ”Laskeutua pylly edellä”.
– Helppoja kysymyksiä kuten: ”Missä Hertta/isi/napa on?”, ”Minne Vanja meni?” tai ”Mennäänkö syömään?”
– Pyytää vanhemmilta apua esimerkiksi purkkien avaamiseen, ovien avaamiseen, sängylle nousemiseen ja muuhun vastaavaan. Välillä tulee kommunikaatiokatoksia, mutta aika hyvin viesti saadaan perille.

Hauskoja leikkejä ovat:
– Hippaleikki eli se, että joku jahtaa, ottaa välillä kiinni, kutittaa tai hassuttelee ja sitten mennään taas uudestaan karkuun
– Puhelimeen/iPadiin tms. kuulokkeiden kiinnittäminen ja niiden ottaminen pois. Kaikki, missä on johto, kiinnostaa samoin kuin näppäimistöt. Myös puhelimeen ”puhuminen” alkaa hiljalleen kiinnostaa.
– Kirjojen lukeminen on kivaa, joskin kiinnostus säilyy pidempään vain otollisilla hetkillä puuhaan tartuttaessa
– Siivoaminen ja ruoanlaitto: Leikkikeittiöllä kokataan ja imurilla, rikkaimurilla, lattialuutulla, vessan lattiankuivauslastalla, tarraharjalla ja keittiörätillä huidottaisiin ja heiluttaisiin niin paljon kuin vanhemmat sallivat

Ruoka, juoma ja uni:
– Lähes kaikki ruoka uppoaa ja itse syödäänkin kohtuullisen siististi. Keittoruokien syöminen on aika hankalaa ja sotku on taattu. Muiden lautasilla oleva ruoka kiinnostaa edelleen ja aina pitää varmistaa, josko muiden ruoka olisi parempaa.
– Juotavaa tarjoillaan nokkamukista ja rinnasta: Ennen päiväkodin aloitusta olisi tarkoitus molempien mukavuuden nimissä lopettaa imetys.

– Päiväunia nukutaan yhä useammin vain yhdet päivässä, mutta ne saattavatkin kestää pari tuntia, tosin vain kopassa/rattaissa, missä kevyemmän unen vaiheessa voi lykätä hieman vauhtia ja saada taaperon takaisin uneen. Sängyssä ilman ”uniapuja” unet kestävät liian vähän aikaa, yleensä alle tunnin.
– Illalla mennään nukkumaan joko nopeasti aikuisen kanssa tai muutaman minuutin karjunnalla yksinään. Yöunet kestävät kahdeksasta kuuteen. (Vaikka nukkumaan mentäisiin yhdeltätoista, lapsi herää kuudelta, mutta erittäin vihaisena, joten unille mennään kohtuullisen aikaisin.) Yhdentoista ja kolmen aikoihin havahdutaan monina öinä kitisemään, mutta lähes aina myös nukahdetaan uudelleen omin avuin.

Tärkeitä asioita:
– Vanhemmat – kumpikin tasapuolisesti. Yleensä ollaan enemmän isän kimpussa, mutta tämä johtunee hoitojärjestelyistämme. Ollessani pidemmän aikaa poissa, kuten kuluneena viikonloppuna Naisten Kympillä, tuli kotimatkalta soittamani puhelun jälkeen kuulemma itku ja hätä ja minua täytyi tulla alaovelle vastaan.
– Isovanhemmat ja muut läheiset aikuiset. Usein tulee itku kun erotaan tai tavataan liian pikaisesti. Rakkaat myös tunnistetaan kuvista ja näiden kuvat kiinnostavat.
– Osallistuminen kaikkeen puuhailuun kuten kotitöihin. Hermo menee, jos ei saa olla mukana.
– Lemmikit, varsinkin Hertta. Ne ovat hauskoja ja kiinnostavat, mutta lapsen touhotus ei vielä niinkään kiinnosta eläimiä.

Täytyy sanoa, että lapsen kasvaessa koko ajan enemmän näkee, millainen persoona lapsemme oikeasti on. Millaiset sosiaaliset taidot hänellä on, kuinka aktiivinen hän on päivän mittaan, kuinka säännölliset rytmit hän tarvitsee, kuinka kauan hän jaksaa keskittyä…

Sanoisin näin 14 kuukauden perusteella ja hyvin tiivistetysti että lapsemme on:
Herkästi innostuva, kohtuullisen reipas ja rohkea sekä herkästi muihin ihmisiin kontaktia ottava. Mutta hyvin itsepäinen ja vahvalla omalla tahdolla varustettu lapsi, joka myös tuo toiveensa äänekkäästi tiettäväksi.