Päivän ärsytyksenaihe

IMG_0333.jpg

Rokoteasiat ovat olleet pohdinnan alla tässä blogissa ennenkin ja voisin vauhkota kymmenien kappaleiden verran siitä, miten lyhytnäköistä, typerää ja edesvastuutonta on päättää, ettei anna rokottaa lastaan rokotusohjelmaan kuuluvilla rokotteilla.

Kiitos kansallisen rokotusohjelman, monet tarttuvat taudit sekä niihin liittyneet jälkitaudit, eriasteiset vammautumiset ja kuolemantapaukset ovat hävinneet Suomesta kokonaan tai lähes kokonaan. Se on kuitenkin edellyttänyt ja edellyttää jatkossakin sitä, että riittävän suuri osa väestöstä on saanut rokotukset näitä tartuntatauteja vastaan.

Rokotuksista puhuttaessa nousee usein esille termi rokotuskattavuus, joka kertoo, kuinka suuri osuus väestöstä, tietystä ikä- tai riskiryhmästä on saanut rokotteen. Mitä herkemmin tarttuvasta taudista on kyse, sitä korkeampi rokotuskattavuuden tulisi olla, jotta rokotuksilla torjuttava tauti voitaisiin pitää poissa maasta – jos rokotuskattavuus laskee, taudit voivat palata takaisin.

Paheksun aniharvoja vanhemmuuteen tai lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyviä ratkaisuja. Koetan kuunnella erilaisia argumentteja, keskustella, avata ajatteluani ja kohdata. Mutta tässä asiassa voin myöntää päreideni palavan epäsäännöllisen säännöllisesti. Rokottamattomuudella ei vaaranneta vain omaa lasta vaan päätös koskettaa kaikkia niitä, joita ei voida vaikkapa terveydellisistä syistä rokottaa, niitä lapsia, joita ei ole vielä ehditty rokottaa ja jossain kohtaa myös tulevia sukupolvia:

”Rokotus suojaa rokotettua itseään ja hänen läheisiään. Kun ei sairastu, ei myöskään tartuta tautia eteenpäin. Näin esimerkiksi perustautinsa takia tartunnoille alttiimmat ja ikänsä puolesta tai muusta syystä rokottamattomat voivat saada epäsuoraa suojaa muiden rokotuksista. Tätä kutsutaan laumasuojaksi.

Haluaisin tietää, josko en ymmärtää että millä ihmeen perusteilla ihmiset oikeuttavat itsensä tai lastensa rokotusten laiminlyönnin?

Toivoisin taustalla olevan ennemmin tietämättömyyden ja  sekä virheellisen tiedon* uhriksi joutuminen. Niihin kun voi tiedotuksella ja opastuksella puuttua, toisin kuin puhtaaseen itsekkyyteen ja väliinpitämättömyyteen.

P.S. Liian monta yllä olevan kuvan kaltaista uutista on osunut viime kuukausina silmiin. Viimeksi tänään. Keittää, sihisee ja porisee.

 

* Linkatussa postaukseen on kasattu useita asiallisia aiheeseen liittyviä linkkejä.

 

// Lainaus THL
 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Romantiikkapäivitys eli pienten eleiden tärkeydestä

ScreenshotWin32_0003_Final.jpg

Muistatteko kun kirjoitin romantiikkavajauksesta ja totesin että älykkyydestään, kokkaustaidostaan ja muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta mieheni ei ole kovin taipuvainen romanttisiin eleisiin tai urotekoihin… sanoin, lahjoin tai tunnustuksin.

Voitte siis ehkä kuvitella, että olin varovaisen innoissani saadessani pääsiäisleirille viestin, jossa kerrottiin, että minua odottaisi kotona jokin pienenpieni yllätys. Olin vilpittömän ilahtunut ajatuksesta, että mies oli poissaoloni aikana tuhrannut vapaa-aikaansa hankkimalla allekirjoittaneelle jotain kivaa. Kuten kävi ilmi, minilahjaan oli myös uhrattu ajatusta sekä kuunneltu vaimon hartaita toiveita ja surkeita kitinöitä – sain nimittäin zombiehevos-yksisarvisen! 

Jokunen teistä varmasti miettii, että mitä ihmettä. Juttu juontaa juurensa siihen, että märehdin miehelle katkerana, etten saanut työn alla olleeseen yhteispeliimme hahmolleni halumaani, pahuksen siistiä ratsua. Sillä kukapa ei haluaisi ratsastaa epäkuolleella otuksella, jonka päästä sojottaa ruosteinen miekka. Imago ennen kaikkea, eikös?

Kyseessä lienee vähän sama tilanne kuin jos olisin huomannut kaupassa erityisen ihanat korvakorut ja mies olisi sitten käynyt ostamassa ne. Paitsi että omistan kymmeniä korvakoruja enkä omistanut tätä ennen yhtään zombiehevosta. Korvakorut olisin voinut ostaa itse, mutta en olisi missään nimessä kehdannut käyttää oikeaa rahaa kuvitteellisen kulkupelin hankintaan. 

On se hieno, en kestä. 

 

 

Suhteet Rakkaus Suosittelen