Projekti vaatekaappi | Osa 2

mekot1.001.jpg
Vaatekaapin ja -rekin läpikäyminen jatkuu mekkojen merkeissä. 
Tässä kuvapläjäyksessä ovat vain ruskeat ja vihreät mekot, joten voitte kuvitella,
että saan koko vaatekaappiprojektin päätökseen ehkä tämän vuoden loppuun mennessä. 

Ruskeansävyisistä mekoista kaikki ovat olleet melko ahkerasti ympärivuotisessa käytössä,
paitsi tuo kaikista vaatteistani minulle rakkain, kukkakirjailtu vintagemekko,
joka vaatisi yhden sauman korjausta tällä hetkellä (kts. ekolupaukset).

Vihreistä sen sijaan vadelmamekko ja olkaimeton mekko ovat lähinnä kesäkäytössä
ja banaanimekko on niin ohutta ja läpinäkyvää kangasta, että sen käyttö rajoittuu lähinnä rantalomille
sekä todella lämpimiin kesäpäiviin. (Se on päässyt myös synnytysasuksi).  

mekot2.001.jpg

Kuvia mekosta käyttäjänsä päällä löytyy blogin puolelta ainakin pitsimekosta, vadelmamekosta,
intiaanimekosta, ruskeasta ryppymekosta ja retrokolmiomekosta, joka on muuten mielestäni hyvä esimerkki siitä,
että henkarissa vaatteet ovat usein aivan eri näköisiä kuin käytössä.

_______________

Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut pestä naamaa tai hampaita vaan painuin nukkumaan.
(Yök yök – tiedetään.) Aamulla hajoilin peilin edessä, sillä näytin ihan Adam Lambertilta – kiitos pystyyn jämähtäneen tukan ja naamalle levinneiden kajaleiden yhdistelmän. Toivotaan, ettei tämä ole enne koskien parisuhteemme tulevaisuutta, onhan mieheni minua lyhempi ja vaaleatukkainen.

Kohta en enää muista, miltä tuntui olla terve.
Kaksi flunssaa lähes suoraan peräkkäin on aina suhteellisen turhauttavaa.
Onneksi jääkaapissa on simaa ja eilen kotiin kävellessäni huomasin kartanon pihalla ison vihreän nurmitupsun. Ihanaa, kevät, Vappu, linnut ja kukkaset!

PS. 
Piti korjata kirjoitusvirhe ja siirsin tämän julkaisemisen sijaan vahingossa luonnoksiin.
Pahoittelut tuplajulkaisusta!

 

 

Muoti Oma elämä Vastuullisuus Trendit

Rakkaudesta

En ole muuttanut mieltäni. Kyllä minä pidän lapsista. – ainakin lähes kaikista tuntemistani.
Välillä oman lapsen kohdalla pinna vain kiristyy niin että pitää miettiä,
onko sitä vain luullut pitävänsä lapsista.

Kun lapsi tai itse (tai molemmat) on kipeänä, haluaisi lapsen terveeksi
ja omalta osaltaan vain painaa pään tyynyyn ja nukkua taudin tiehensä. Sen sijaan kuumeisesta ja tukkoisesta olosta kärsivä lapsi kiukkuaa, tekee ehdoin tahdoin typeryyksiä, kitisee, roikkuu jalassa
ja niistää vaatteisiin sekä haluaa olla koko ajan sylissä. 

Ja voi että silloin miettii, että tätäkö on elämältään halunnut.
Kun pääsee hetkeksi muualle, syömään, juomaan, hypistelemään lastenvaatteita ja juttelemaan
(kiitokset Oi Mutsilaan!), alkaa ihastella muiden suloisia ja valloittavia lapsia välittömästi.
Ja jossain vaiheessa tajuaa että yhtä ihana pieni siellä kotonakin odottaa.

Nukutan vauvaa illalla ja koetan ilmaista tälle selän kääntämisellä,
että nyt olisi nukkumaanmenoaika, vaikka äiti onkin läsnä. On vaikea olla kiukkuinen venähtäneestä nukutuksesta, kun pieni iltaväsynyt taapero könyää vieressä, painaa pään olkaa vasten ja silittää äidin hiuksia pienillä sormillaan haroen. Silloin hellyys syrjäyttää ärtymyksen.

Pitäisi muistaa että hän on kuitenkin vielä kovin pieni ja tarvitsee paljon tukea, syliä ja apua.
Ei vuoden ikäinen ole vielä iso, vaikka onkin hurjan paljon omatoimisempi päivä päivältä.
Täytyisi olla armollisempi, edes kipeänä. Lähinnä itselleen, mutta myös lapselleen.

Kun nousen ja hiivin pois vierashuoneesta, takaa kuuluu ynähdys ja hiljainen ”äiti”.
Poika on silti täydessä unessa. Suljen oven ja itkettää. 

Niin minäkin sinua.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Ajattelin tänään