Voisin kirjoittaa siitä, miten isänsä kanssa seisomisharjoituksiaan jatkava vauva kaatui eilen
ja sai salamanmuotoisen naarmun otsaansa sillä aikaa kun olin hiihtämässä.
Ja että tämä voi mainiosti, vaikka näyttääkin hieman Harry Potterilta.

Tai siitä, miten nukahdin vahingossa eilen kahdeksalta ja valvoin vatsanväänteistä kärsivän vauvan kanssa pätkissä torkahdellen yhdestä kuuteen. Tai kenties vauvan jatkuvasti huonosti sujuvien yöunien aihuttamasta riitelystä, ihon huonosta kunnosta tai niskaan kaatuvista projekteista.

Mutta toisaalta voin kertoa myös, että ulkona on ihan sairaan kaunista, kirkas, kuulas,
paukkupakkaskeli, kuuraa ikkunoissa ja auringonläikkiä puiden latvoissa. 

Uusista harrastustuulista ja odottamattomista mahdollisuuksista laajentaa mieleisiä puuhiaan oma kodin seinien ulkopuolelle. Halusta kirjoittaa, ajatuksen kanssa ja pitkän kaavan mukaan, muokaten ja viilaten
– kunhan löytäisi sopivan hetken sille. Ehkä voisi tinkiä yöunista, heh.

Ystävistä, jotka pysyvät elämässäni mukana muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta. Saunasta ja silmien sulkemisesta hetkeksi kehon lämmitessä, uuden hiusvärin tuomasta ilosta
ja herkullisesta kotona tehdystä pizzasta.

Illan crossingista ja siitä että edellisellä tunnilla jopa hymyilytti hetken. Kehon jo hieman kiinteämmästä
ja voimakkaammasta tuntumasta ja siitä että paino jatkaa laskuaan. 

Valkoisista tulppaaneista, pehmeistä, hoidetuista jaloista, luottamuksesta siihen, etteivät lapsen univaikeudetkaan kestä loputtomiin. Mahdollisuudesta halata toista lähes milloin tahansa kesken päivän. Vauvan suurista moiskautuksista ja siitä, että tämä sanoo ajoittain ”äiti”.

Kevään ja partiotapahtumien sekä aikuisten kylpyläirtioton odotuksesta.
Yksivuotissynttäreiden suunnittelusta.

Tasapainon löytämisestä ja elämästä nauttimisesta.