En koe olevani kovin isänmaallinen tai sen puoleen lainkaan nationalisti.

Kun joidenkin mielestä pääsiäinen tai joulu ovat vain ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä,
vailla sen syvällisempää merkitystä, minulle itsenäisyyspäivä on hieman kummallinen vapaapäivä,
jolle en löydä kiinnekohtaa omasta arvopohjastani ja oikeaa tapaa olla.

Olen harkinnut, että voisin viettää jatkossa Arndt Pekurisen päivää itsenäisyyspäivän tienoilla.
Siinä olisi tietynlaista sanomaa. Minusta Arndtin elämänfilosofia kiteytyy hyvin tämän mottoon, Jonathan Swiftiltä lainattuun lauseeseen: ”Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaa.”

Koetan nauttia tästä päivästä keskittymällä hyviin ja kauniisin asioihin; 
Kun kerran on vapaata, pitää laittaa uusi tunika päälle, sukkahousut jalkaan ja sutia tukka sekä naama esittelykuntoon. Olkoonkin, että suomalaisilla tuntuu olevan edelleen pinttyneenä ajatus siitä, että ”rumat ne vaatteilla koreilee”, itselleni tulee hyvä olo siitä, kun saa laittaa itsensä mahdollisimman kauniiksi.

Suuntaamme pian lounaalle L:n vanhemmille. Ehkä koetan vain heittäytyä seurustelemaan ja nauttiman ruoasta, olla pyörittelemättä näitä ajatuksia sodasta, sen oikeutuksesta,
ihmisten tappamisesta rajojen ja ideologioiden takia.

Avaan illalla tietokoneen ja katson iltapukuja sivusilmällä ja koetan unohtaa, että tässä maassa on paljon ihmisiä, jotka uskovat yhtenäisen kansan olemassaoloon, sen paremmuuteen muihin verrattuna.
Että sellaisten ajatuksien takia perustellaan sortoa, väkivaltaa ja ihmisoikeusloukkauksia,
soditaan edelleen eri puolilla maailmaa. 

Onko väärin, että itsenäisyyspäivänä, vuodesta toiseen, lähinnä ahdistaa?