Postiluukku kolahti toissapäivänä.
Paksusta ruskeasta postituskuoresta paljastui Etsystä tilaamani pieni seinäkalenteri.

Nyt pääsen kirjailemaan ensi vuodelle sovittuja menoja ylös.
Kyllähän seuraavan vuoden kalenteri pitää olla valmiina viimeistään joulukuun alussa!

Koska kaikki, mikä vähänkin viittaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin, tuntuu iskevän esteettisyystumakkeeseeni kuin tuhat volttia, ei tätä voinut tietenkään vastustaa. Merkkejä intiaanivillityksestä löytyy niin sisustus-, jalkine- kuin pukeutumisrintamaltakin.

Tänään olemme käyneet aikaisin aamutuimaan neuvolassa, jossa sattui olemaan vuorossa ”lääkärikäynti”.
Saimme siis samalla reissulla tarkistutettua M:n korvien tilanteen. (Tulehdus oli parantumaan päin.)
Vaikka pikkumies oli räkäinen ja hieman itkuinen, tämän sanottiin kasvaneen ja kehittyneen oikein hyvin.

Olen epäillyt M:n osaavan pinsettiotteen, niin näpsäkästi tämä saa kaikkea pientä roskaa tungettua suuhunsa, mutta aina kun olen yrittänyt asiaa havainnoida, tämä on itsepintaisesti poiminut pienet esineet koko kädellä haromalla. Nyt tietenkin neuvolassa piti näyttää miten homma toimii – ja näin itse toimituksen siinä sivussa.

Iltapäivällä toimin veljeni opinto-ohjaajana ja selvittelimme, mikä opiskeluala tätä mahtaisi
tulevaisuudessa kiinnostaa. Sain myös kirjoiteltua neuvolakuulumiset, uudet opitut taidot
ja tallennettua matkamuistot Tampereen reissusta M:n omaan kirjaan.

Kotityöt etenevät, kivoja tapaamisia ja tapahtumia on sovittu paljon loppuvuodelle
eivätkä polvetkaan kipeytyneet maanantaisesta crossingista. Kyllä elämä hymyilee!