M on viime viikkoina laajentanut ”reviiriään” merkittävästi, samaa tahtia motorisen kehityksen kanssa. Harmillista sinällään, että tämän omat touhut lattialla ovat useimmiten jotain luvatonta, kuten hansikaslaatikon tyhjentämistä, rikkaimurin johtojen kiskomista tai nuottikirjojen järsimistä. Omat lelut eivät voisi vähempää kiinnostaa, olivat ne sitten virikkeellisiä Fisher Pricen värioksennuksia tai hillitympiä puuleluja.

Olemme M:n kanssa molemmat syysflunssassa.
Lämpö on koholla jo kolmatta päivää, ruoka ei maistu normaaliin malliin, väsyttää ja kiukuttaa
– sekä äitiä että vauvaa. M:n kaulan ja takaraivon imusolmukkeet ovat ärhäkkäästi turvonneet,
vaikka tämä ei olekaan pahasti tukkoinen. Yskää kyllä on.

Itsenäisen touhuamisen, olkoonkin pääasiassa pahojen tekemistä, tilalle on tullut taantuminen takaisin sylivauvaksi. Torkkuja otetaan tiheään, mutta uni on levotonta ja katkonaista.
M myös kuorsaa kuin isompikin nukkuja. 

Kun itsekin toimii vajailla tehoilla, olisi mukava laskea vauva hetkeksi maahan. 
Ei toimi. Tämä vain konttaa perässä kitisten ja roikkuu lahkeissa.
Ja ei kai tuollaisella naamalla varustettua kyytiin anojaa raaski käännyttää pois? 

Mistä saisi sairaslomaa vanhempainvapaasta? Että voisi levätä itsensä työkuntoiseksi. Ei tarvitsisi huojua kuumeisena ja kannella nitisevää vauvaa. Ainiin, äideillä ei ole työaikaa tai oikeutta sairastaa. Unohdin.