Nautiskellen
Kolmen sukupolven Helsingin reissullamme poikkesimme taidenäyttelyn avajaisten lisäksi myös Suomenlinnan Panimoon syömään.
En ole mikään ruokakriitikko, joten en ota ruoan makuun sen kummemmin kantaa. Minusta se oli hyvää, mutta niin on kylmä kaurapuuro jogurtillakin. Koska en ollut erityisen nälkäinen, tilasin alkuruoan: pikkublinejä erilaisilla lisukkeilla. Jälkiruoaksi tilasin juustokakkua.
Pidin ruoan esillepanosta ja meitä palvellut naistarjoilija oli oikein mukava ja ammattimainen. Hän huolehti hyvinvoinnistamme, varmistaen riittävän usein, että juomia, leipää ja muuta oli riittävästi, kyseli vauvan ikää ja kehui tämän reippautta, mistä tuli sellainen olo, ettei vauvan läsnäolo ollut ainakaan haitaksi. Hän kertoi myös ruoan raaka-aineista ja esitteli annoksen.
Sen sijaan miestarjoilija, jolta äitini kävi kysymässä tiskin luota, saako vaunut tuoda ravintolan puolelle, koetti tehdä vaunuasiasta mielestäni ihan turhaan ongelmaa. M ei enää viihtynyt kantoliinassa ja siksi kaipailimme vaunuja pöydän läheisyyteen, asiasta kysyminen oli lähinnä muodollisuus. Ravintolan pöydistä maksimissaan kolmasosassa oli asiakkaita.
Ensin tarjoilija aikoi selvästi kieltää vaunut kokonaan. Kun äitini vakuutti, että ne ovat oikein pienet vaunut ja mahtuvat pöydän viereiseen nurkkaan piiloon, tämä myöntyi pitkin hampain lupaamaan vaunujen tuonnin, kunhan: ”Niillä ei häiritä muita asiakkaita”. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, olisiko vauva pitänyt jättää myös ravintolan ulkopuolelle, jos kantoliinaa ei olisi ollut. Vai olisiko tarkoituksena ollut aterioida kaikkea pöydällä olevaa kurkoitteleva ja joka suuntaan venkoileva vauva sylissä? Suomi ei oman kokemukseni perusteella ole mitenkään erityisen kantoliinakulttuurin aluetta vaan ennemminkin vaunut ja rattaat ovat suosittuja, joten vauvojen ravintolaetikettiin kantoliina tuskin automaattisesti kuuluu.
Yllättävintä ei ollut niinkään se, ettei vauva-asiakkaisiin suhtauduta Suomessa hyvin vaan se, että osa henkilökunnasta ilmeisesti suhtautui täysin luontevasti vauvan mukanaoloon ja osalle se oli lähes pöyristyttävää.
