Eilen avasimme syksyn partiokauden ihan virallisesti. Sain viimein kiinnitettyä tsemppaukseksi saamani pinssin partiohuiviini. Päivitin tuttujen kanssa kuulumisia, kuulin hyviä uutisia kesältä ja vauva kiersi sylistä syliin ihmeteltävänä.

Sorruin syömään makkaran. Mutta sehän on melkein vihannes. Huono omatunto soimasi hetken, mutta totesin, että jos syön kaksi tai kolme makkaraa vuodessa enkä muuten lainkaan lihaa, koen tekeväni silti oman osuuteni.

Vaikka syksyn touhut alkavat pyöriä muuallakin kuin ajatuksissa, haluan nauttia kesäisistä asioista mahdollisimman pitkään. Kävimme hakemassa parvekkeelle jättikrysanteemin, muutamia hopealankoja, useampia syysastereita ja koristekaalin. Erittäin perinteisiä syyskasveja siis, ei mitään yllätyksellistä. Nähtäväksi jää, tehdäänkö niistä asetelma vai istutanko ne vain omina lajikkeinaan tuomaan väriä parvekkeelle.

Syksy on usein ollut terapiashoppailun aikaa, mutta tein omasta aloitteestani L:n kanssa sopimuksen, etten osta vuoteen itselleni yhtään uutta vaatetta, asustetta tai korua ja sisustustavaraakin erittäin harkiten. L:lle ja vauvalle saan ostella vaatteita tarpeen mukaan. Päätöksen taustalla oli tavaraähky ja ekologinen ahdistus, joka syntyi tuijottaessani tupaten täynnä olevaa vaatekaappia.

Tosin muutama poikkeus sopimukseen kirjattiin. Tarvitsen nimittäin uuden talvitakin; seitsemän vuotta sitten ostettu villakangastakkini alkaa olla hirveässä kunnossa – se on kokenut lyhyesti sanottuna varsin kovia. Lisäksi mikäli alus- tai urheiluvaatteet hajoavat käsiin, niitä saa uusia tarpeen mukaan.

Tapaani vuorata asuntoamme kaikella hyvää mieltä tuovalla kuvaa hyvin eteisen kaappimme sivuseinä: Se on vähitellen ja lähes huomaamatta täyttynyt enenevässä määrin kaikella kauniilla. Ystävien ja sukulaisten lähtettämillä postikorteilla, onnittelu- ja hääkorteilla, matkamuistoilla ja hyviä elämänohjeita sisältävillä korteilla. Oikein mainio inspiraatiotaulu siis, olkoonkin, ettei siihen mahdu niin paljon asioita kuin vaikkapa Pinterestiin.

Korttiseinästä löytyy mainioita ohjeita. Olen itse enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi koettanut muistaa: Syödä hyvin ja hitaasti, ajaa pyörällä ja hidastaa tahtia ylipäätään (tarpeen tullen).

Shoppailulakolla pääsen ehkä ohjeen ”Arvosta aikaa enemmän kuin mammonaa” äärelle. Tämän vuoden teemana ovat siis elämyksiin panostaminen tavaroiden ostamisen sijaan. Kyllähän se on näinä Kokoomuksen vallan päivinä opittu, että kuluttaa täytyy. Kulutetaan siis palveluita: Käydään kampaajalla, teatterissa, kasvohoidossa, syömässä, lähiseutumatkaillaan ja palkataan joku pesemään nuo pahuksen ikkunat. Näkisi syksyn ruskankin paremmin.