Rapatessa roiskuu eli pakene hullua naista

Eilen juuri partionjohtajakollegani kyseli Facebookissa, että alkaako pääsiäisleiripaine tuntua.
Vastasin että jonkin verran pipo jo kiristää.

Tänään pakkasin perheemme henkilökohtaisia tavaroita leiriä varten.
Sulloin laukkuihin vaihtovaatteita vanhemmille ja vauvalle, koiran tavaroita, ulkovaatteita, eräjormaroinaa kuten otsalamppuja ja kompassin, hygieniatavaroita, pyyhkeitä, vauvan vaippoja. 

Tavaraa tuli neljäksi päiväksi yksi keskikokoinen ja yksi pieni lentolaukullinen. Päätin olla ottamatta rinkkoja, koska tavarat nostetaan parkkipaikalta sisälle ja rinkkoihin pakkaaminen on mielestäni huomattavasti ärsyttävämpää kuin laukkujen pakkaaminen. 

Kahden aikuisen, vauvan ja koiran tavaroiksi neljän päivän reissuun tuo määrä ei ole mielestäni mitenkään hurja, kun otetaan huomioon että valtaosa neljästä päivästä oleillaan ulkona eikä vaatteita tai tavaroita ole mahdollista puhdistaa mitenkään helposti. Leirillä ei ole juoksevaa vettä, joten pyykin peseminen olisi aika rasittavaa vesien kantelemisine ja keittelemisineen.

Ihmettelin siis, miksi mies mulkoili laukkuja synkästi, kun kiskoin niiden vetoketjuja kiinni.
Useamman vilkuilun jälkeen ärähdin jo valmiiksi epäluuloisena ilmoille kysymyksen siitä, mitä tämä tuijottaa.
Mies totesi, että ompas siinä paljon tavaraa.

Virhe. Virhe. Virhe.
Seurasi kolmen vartin vääntäminen aiheista:
Kuinka monta litraa keskisuuri lentolaukku on tilavuudeltaan? (Oma rinkkani, jota yleensä käytän on 75l).
Kuinka paljon tavaraa meillä on yleensä ollut mukana pääsiäisleirillä?
Pitääkö minun survoa tavarat rinkkoihin näyttääkseni että vauvan tavarat huomioiden
meillä kahdella on oikeasti vähemmän vaatetta mukana kuin ennen?
Voiko mies käyttää samaa t-paitaa koko leirin ajan ja majoittua samoissa sisätiloissa kanssani? (Ei, hyi.)
Pitääkö minun nyt purkaa laukut ja vähentää tavaraa, että herralle kelpaa?
Voisiko joskus harkita auttavansa tavaroiden pakkaamisessa sen sijaan että heittää takin taskuun kalsarit ja hammasharjan vartti ennen lähtöä, jos kerran on varaa kommentoida?

Okei, tajusitte ehkä keskustelun luonteen.
Ei ehkä kauhean kypsää, mutta oikeasti. Jos koetan, edelleen vähän flunssaisena:
Pitää asunnon siistinä, pestä pyykit ja hoitaa muita kotitöitä,
hoitaa vauvan perushuollon ja touhuta tämän kanssa kaikenlaista,
käydä crossaamassa ja pitää itseni jotenkin siedettävän näköisenä,
kirjoittaa blogia ja kasata bufferia leiriä varten
sekä järjestää leiriä viidellekymmenelleviidelle ihmiselle
niin että kaikille olisi majoitus, ruokaa, kyydit, ohjelmaa, kaikki tarvittavat tavarat,
oma pesti ja tehtävä selvillä sekä varmistaa sadannen kerran, että kaikki täsmää,
kannattaisiko pitää suu supussa ja pää alhaalla nämä muutamat viimeiset päivät ennen leiriä?
Ihan oman mielenterveyden, perhesovun ja yleisen hyvinvoinnin nimissä.
Kakka tarttuu ikävästi irtaimistoon kultaseni.
Toisaalta ennakointia ei perinteisesti pidetä miehisenä taitona jostain syystä.

Ja anteeksi että asunnossamme on räjähdysaltista seuraavat vuorokaudet.