Run Forrest, run!

Talvijuoksukuulumisia täällä huutelen. Eilen tuli käytyä miehen kanssa ”pikatreffeillä” eli vedettyä ihmisten vermeet päälle ja syötyä Morrison’sissa. Olo oli sekä eilisillan että tämän aamun tuon purilaiskuvan mukainen. Että vähän erilainen burp-eeh-olo.

Pistin pari viikkoa sitten Facebookin puolelle pystyyn potentiaalisia juoksukavereita kotikaupungista yhteen kasaavan ryhmän; Eritasoisia ja -vauhtisia yhteislenkkejä on takana jo useampi. Tänään sain ensimmäistä kertaa houkuteltua jonkun vähän vauhdikkaammalle lenkille ja kylläpäs teki yhtä aikaa sekä tiukkaa että hyvää. 

Lunta oli satanut jo aamusta alkaen. Koetimme pysytellä pääväylillä, emmekä joutuneet kahlaamaan säärisyvässä hangessa missään vaiheessa. Muutamien siltojen ja alikulkujen kohdalla lumi oli muuttunut loskaksi ja juoksu hyytyi suojuoksumaiseksi räpiköinniksi ja loikkimiseksi. Märkiä ja raskaita lämpäreitä lätsähteli pipoon ja naamaan, mutta ne sulivat pois aika vauhdikkaasti. Alamäissä lumi oli paikka paikoin tamppautunut tiiviiksi ja jäiseksi pohjaksi, jolla piti edetä hieman varoen. 

Mutta kyllä teki hyvää ja nyt voin löhötä hyvällä omallatunnolla loppuillan kotona. Kesän loppuun asetettu 50-55 minuutin vauhtitavoite kympille ei näytä ollenkaan mahdottomalta ottaen huomioon tämänhetkiset, hieman yli tunnin vauhdit sekä vallitsevat sääolosuhteet, jotka kuitenkin hidastavat lenkkitahtia hetkellisesti paljonkin.

Että lenkkaria toisen eteen vaan, kyllä se juoksu kulkee lumipyryssä ja pakkasellakin! Hifistelijä tai elämäntapavilukissa voi kiskaista päälle (tai alle) teknisen aluskerraston ja hankkia nastat kenkiin, ostavatpa toiset ihan talvilenkkaritkin. Itse pärjään näissä Etelä-Suomen pakkasissa edelleen ilman hanskoja, pitkähihaisessa urheilupaidassa ja peruslenkkareissa. Tyhmässä kohtaa nuukan motto taitaa olla, että pitää juosta niin kovaa, ettei palele!

Löytyykö ruutujen takaa muita talvijuoksijoita tai -lenkkeilijöitä?