Surumieltä iltasella

Tiedän, ettei tässä ole mitään järkeä, mutta muutamana kuluneena päivänä lapsi on saanut päähänsä ruveta hölmöilemään päiväkodissa, kuten blogin Facebook-sivulla jo päivittelinkin.

Alle kaksivuotiaan hölmöily on todennäköisesti kaikkea muuta kuin suunniteltua ja vielä todennäköisemmin vain ohimenevä vaihe. Sun muuta sellaista. Vähän ihmetyttää moni asia tähän liittyen, muta kirjoitan siitä pidemmin, kunhan saan itseni koottua.

Harmittaa ja kierin itsesyytöksissä ja tihrustan itkua siitä, miten olen varmasti tehnyt lapseni kanssa ihan kaiken väärin. Ja sen lisäksi olen kamalassa flunssassa. Saan tolkuttomia yskänpuuskia, lämpö on koko ajan vähän koholla, pää tukossa ja niveliin särkee.

Taitaapi olla näitä iltoja, jolloin täytyy vain antaa hetkeksi surkeudelleen valta ja mennä peiton alle itkemään.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ