Synnytyskertomus: Hän on viimein täällä!
Tämä on synnytyskertomuksen neljäs ja viimeinen varsinainen osa.
Lue myös osat ”Lähtö”, ”Tuskaista odottelua” sekä ”Yö helvetistä ja Raivo”.
Ylilääkäri oli todennut, että tässä tapauksessa leikataan heti eikä kohta.
Kun leikkauspäätös oli viimein saatu tehtyä, kaikki eteni todella nopeasti. Synnytyssaliin tuotiin sairaalasänky.
L komennettiin kantamaan tavaroitamme pois synnytyssalista ja siirtämään ne yhteen osaston huoneista. Aina kammoamani sana katetri mainittiin ja pian se oli asennettu paikalleen. Minut rullattiin leikkaussaliin ja jokaisen oviaukon kynnyksen kohdalla sängyssä heiluessani mietin, olisinko voinut taapertaa itse leikkaussaliin, sillä äsken lääkäreillä ei ollut vielä pitänyt mitään kiirettä synnytykseni suhteen. Makuulla pysyminen kun oli edelleen lähes mahdotonta.
Leikkaussalissa kaikki olivat todella mukavia. Kaikki esittäytyivät pikaisesti ja sitten ryhdyttiin hommiin. Minulle laitettiin spinaalipuudutus. Puuduttaminen ei sattunut, vaikka monet ovat kertoneet sen tuntuvan todella kauhealta. Puudutus onnistui kerralla ilmeisen hyvin. Oli taivaallista, kun selkää ja alavartaloa moukaroinut kipu loppui kuin seinään.
Lääkäri mainitsi tekevänsä leikkausviillon ”karvoituksen rajaan”. Olin edellisenä päivänä supistuskipujen kourissa käynyt useaan otteeseen lämpimässä suihkussa ja yhdellä suihkureissulla jopa sheivannut tärisevin käsin, joten oletin kyseessä olevan lähinnä kielikuva. (Todettakoon, etten edes pystyisi kasvattamaan sellaista sademetsää, että se peittäisi arven, muttei sillä ole väliä.) Muistan lääkärin sanoneen, että leikkauksen ei pitäisi sattua, mutta se saattaa tuntua. En ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ennen kuin alkoi tuntua siltä, kuin joku olisi silitellyt viileällä kädellä sisuskalujani. Se oli todella ällöttävän, muttei kivuliaan tuntuista.
Leikkaussalissa sattui myös hieman koominen tapaus. Minut leikkaussaliin rallikilpailutyyliin kärrännyt sairaanhoitaja oli ensimmäistä kertaa läsnä sektiossa. Minua pidettiin paikallaan varmuuden vuoksi leikkauksen aikana, joten en voinut kääntää ylävartaloani tai päätäni. Äkkiä oikealta sivultani kuului melko kovaääninen tömähdys. Minua pitelevät kädet katosivat ja kuulin vaimeaa keskustelua, jonka perusteella päättelin kyseisen sairaanhoitajan pyörtyneen. Kuulin hänen vakuuttelevan olevansa kunnossa ja hänet kehotettin juomaan jotain ja haukkaamaan raitista ilmaa. Sitten leikkaus jatkui normaalisti.
Kun lääkäri eteni leikkauksessa vauvaan asti, hän sanoi, että ”Miten päin sinä raukka siellä olet?”. Lääkäri puhui leikkaussalissa kasvotarjonnasta, mutta papereissa lukee avosuinen tarjonta. (Myös jälkikeskustelussa puhuttiin avosuisesta tarjonnasta, joten olettakaamme siitä olleen kyse.) Lääkäri kertoi vauvan päähän muodostuneen pahkan, tämän oltua niin pitkään pinteessä ilman vettä. Hän korosti, että sen pitäisi kuitenkin kadota ajan myötä. (Tuota pahkaa ihmettelin vasta osaston puolella, sillä ensikohtaamiseni vauvan kanssa jäi hyvin lyhyeksi.)
Kun lääkäri mainitsi vauvan olleen kummallisessa asennossa, en tiennyt pitäisikö itkeä, kiroilla ihan per….sti vai myhäillä tyytyväisenä. Tuntui nimittäin yhtä aikaa kummalliselta, pelottavalta ja hienolta, että olin osannut, lasta aiemmin synnyttämättä, oman kehoni tuntemuksien perusteella sanoa, ettei kaikki sujunut synnytyksessä normaalisti.
Sairaalan henkilökunta pahoitteli leikkauksen jälkeen, etteivät he havainneet vauvan virhetarjontaa. Tämä on mielestäni se käsittämättömin seikka, koska täysin maallikkokin olisi pystynyt epäilemään kyseistä virhetarjontaa muutaman Google-haun perusteella.
Synnytyksen kuluessa tein useaan kertaan selväksi, että mielestäni tuntemukset eivät vastaa niitä tuntemuksia, joita normaalisti etenevässä synnytyksessä on kerrottu olevan ja että epäilen jonkin olevan vialla. Kuvailin oireitani selvästi ja silti useampi lääkäri ja kätilö sivuutti ne ja antoi ymmärtää, että valitan aivan turhasta. Oireina olivat erittäin kova selkäsärky, jota esiintyi myös supistusten väleissä ja supistusten loputtua jatkuvasti sekä viiltävä kipu peräaukon alueella. Kivut pysyivät hallittavina vain seistessä tai nojatessa eteenpäin johonkin, makuulla taju meinasi lähteä… Yksikään minua hoitaneista kätilöistä tai lääkäreistä ei harkinnut sanomallani olevan jotain hoidollista merkitystä.
Bebesinfon sivuilla (alkuperäislähteet ko. artikkelin lopussa) kerrotaan hyvin selkokielisesti seuraavaa:
”Jostain syystä osa vauvoista on lantiossa avosuisessa tarjonnassa, jolloin synnytyksen avautumisvaihe yleensä pitkittyy ja äiti kokee erittäin kivuliasta selkäsärkyä synnytyksen aikana. Vauvan pää painaa häntäluuhun ja alaselkään ja selkäsärky saattaa tuntua jopa supistusten välissä. Synnytys saattaa johtaa sektioon tai imukuppisynnytykseen. Jos huomaat synnytyksen aikana erityisen pahaa selkäsärkyä tai jos avautumisvaihe pitkittyy, ymmärrät mistä saattaa olla kysymys. Tällöin pysty- ja etunoja-asennot ovat erityisesti hyödyksi. ”
Kätilöliiton erinäiset julkaisut, jotka ovat myöskin kaikkien internetin käyttäjien saatavilla, kertovat seuraavaa:
Avosuinen tarjonta on yleisin virhetarjonta ja sen esiintyvyys on n. 10 %. Avonaista tarjontaa esiintyy merkittävästi enemmän ensi- kuin uudelleen synnyttäjillä. Avosuinen tarjonta oli merkitsevästi yhteydessä korkeampaan synnytyksen käynnistämisen ja pitkittyneen synnytyksen riskiin. Lähteissä todettiin myös, että pään laskeutuminen loppuraskaudessa saattaa häiriintyä, mikä voi vaikuttaa synnytyksen luontaiseen käynnistymiseen. Vain 29% ensisynnyttäjistä, joilla sikiö oli avosuisessa tarjonnassa synnytti spontaanisti. Tarjontavirhe oli yhteydessä 12%:iin tehtyjä keisarileikkauksia. Tarjontavirhe oli myös yhteydessä seitsenkertaiseen riskiin saada vaikea välilihan repeämä.
Avosuisen tarjonnan tunnistamiseksi lueteltiin seuraavia seikkoja, (poimin tähän vain ne, joita itselläni esiintyi):
Spontaani vedenmeno varhaisessa vaiheessa, jatkuvat voimakkaat selkäkivut – pahenevat supistuksen yhteydessä, takaraivo ei pääse painamaan kunnolla kohdun suuta, mistä seuraa supistumistoiminnan häiriintyminen, voimakas ponnistamispakko ennen kuin kohdunsuu on täysin auki (sikiön takaraivo painaa rectumiin), pitkittynyt avautumisvaihe sekä synnyttäjän väsyminen.
Ja vasta ajateltuani, etten ollut ajanut synnytystä turhaan leikkaussaliin asti tajusin sen:
Vauva oli saatu maailmaan!
Vauva alkoi helpotuksekseni itkeä saman tien ja hoitaja kävi hyvin nopeasti vilauttamassa häntä minulle. Ehdin juuri ja juuri nähdä hiustupsun ja pienen pepun ennen kuin vauva kiidätettiin pestäväksi, napanuoran leikkaukseen ja isänsä paidan alle sylihoitoon. Minut kärrättiin heräämöön ja…
Äh, se onkin jo ihan toinen juttu!