Tag: 52 viikkoa

Olimme tänään koko perheemme voimin miehen suvun sukujuhlissa. Puolesta päivästä alkuiltaan asti juttelimme, istuskelimme, tutkimme juhlapaikan tiluksia, söimme ja vahdimme ympäriinsä säntäilevän taaperon edesottamuksia. Sukujuhlista ilmaantunee blogiin vielä myöhemmin muutama sana ja kuva, mutta nyt koetan pukata kännykkänetin avulla verkkoon 52 viikkoa-projektin kuvat ja matkaterveiset teille. Mies nimittäin pudotti minut ja Kuutin Lahdessa huoltoasemalle. Hyppäsimme […]

Ystäväni räpsäisi tämän viikon yhteiskuvat Kiasman reissullamme, josta tulee varmaan lisää kuvia jossain vaiheessa. Taide-elämykset, ystävän kanssa jutustelu ja lapsen kanssa yhdessä saatavat kokemukset kaikki samassa illassa – kunnon tehopaketti!

Blogiin liittyvät tapaamiset, esittelytilaisuudet ja mallistojen lanseeraukset ovat vieneet ja vievät vielä huomenna meitä pitkin poikin pääkaupunkiseutua. (Niistä lisää myöhemmin, kunhan tämä viikko saadaan pakettiin ja sekä mainostoimistot että asiakkaat hiljentyvät juhannusviikon viettoon.) Lapsi tuntuisi vain nauttivan tarjolla olevien ruokien syömisestä, samanikäisten kavereiden kanssa leikkimisestä ja uusiin paikkoihin reissaamisesta, kunhan äidin kanssa saa jutustella siinä […]

Jahas, palaan taas 52-viikkoa projektin pariin. Edellinen varsinainen 52-viikkoa postaus on viikolta yhdeksäntoista eli viikot 20 ja 21 jäivät täysin välistä. Viime viikolta saatiin sentään yksi, joskaan ei kovin hääppöinen, yhteiskuva ylioppilasjuhlista. Projekti jos toinen on tosin ollut vähän retuperällä, eikä yksin blogosfäärin osalta – tätä se kevään loppurutistus teettää! Naputtelin eilen itselleni tämän viikon työ- […]

Istuimme toissapäivänä saunassa ja mies sanoi, että hänen on jotenkin vaihea sopeutua ajatukseen että vanhempi pikkuveljistäni viettää nyt ylioppilasjuhliaan. Kuulemma siitä syystä, että meillä kahdella, minulla ja veljelläni, on keskenämme niin suuri ikäero. Totesin puoliksi tosissani tämän olevan klassinen merkki orastavasta ikäkriisistä ja muistutin miehen lähipiirissä häämöttävän seuraavien ylioppilasjuhlien… Pysähdyin myös miettimään, herättääkö tämä kyseinen […]

Äitienpäiväntunnelmoinnin nimissä osassa viime viikon yhteiskuvista seikkailee myös äitini. Kolmen sukupolven yhteiskuvia siis! Viimeisen kuvan ilmeeni selittyy sillä että aloin pohtia huolestuneena, saisimmeko sateen jäljiltä takamuksemme märiksi penkillä poseeraamisesta. Sen sijaan toiseksi viimeisen kuvan kilahtaneelle ilmeelle en osa tarjota mitään selitystä. Se lienee synnynnäinen. Katso myös: Kaikki 52viikkoa-projektin kuvat & Valokuvan voimaa haaste    

Mökillä. Sateen ropinaa, räntää, sinimustia pilviä, tuulenpuuskia ja auringonpaistetta. Epävakaista säätä ja mieltä. Raskausaikana venyneitä lohtuneulemekkoja, merivettä hörpänneet upouudet muumikumisaappaat ja kahlaillessa kastuneet säärystimet. Astmapiippuun hengittelyä keskellä yötä, saunomista, omenapiirakkaa ja viikinkejä läppäriltä. Lukuisia lintuja: peippoja, merimetsoja, lokkeja, sorsia ja joutsenia. Tohkeissaan oleva koira ja lapsi, joka haluaisi osallistua kaikkiin puuhiin laiturin nostamisesta alkaen; Valitettavasti […]

Eihän se ole lapsen syy, että olen onnistunut poimimaan itselleni jostain tällaisen kaikki voimat vievän ja henkeä ahdistavan taudin; Olenkin koettanut venyttää pinnaani ja olla niin hyvä vanhempi kuin olen yskänpuuskien, pihisemisen, torkahtelun ja kuumehoureiden lomassa kyennyt. Pikainen saippuakuplien puhaltalusessio matkalla autolle ja kohti lääkäriä kuului näihin äitiysponnisteluihin. Sopivan rauhallista ja nopeaa puuhaa, jonka pystyin […]

Kotiuduimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jo eilisiltana; Toisinaan pitää tietää, milloin on pakattava kimpsunsa ja kampsunsa hieman aiemmin ja suunnattava auton nokka kohti kotia. Lähtöön ei liittynyt mitään draamaa, toisin kuin joskus menneinä teinivuosina vaan totesimme miehen kanssa yhteistuumin kaipaavamme yhden kotona vietetyn lomapäivän ennen arkeen palaamista. Onneksi leirillä oli niin paljon aikuisia, ettei lähtömme aiheuttanut […]