The takki
Kävimme muutama viikko sitten vanhempieni ja veljieni kanssa syömässä Keravan keskustassa. Ruokailun jälkeen lähdimme katsastamaan, löytyisikö keskustan liikkeistä jo joitain tuotteita alennuksessa. Etsimme nuoremmalle veljelleni siistejä shortseja ja kierroksen varrella tulin ostaneeksi Seppälästä Kuutille takin syksyksi.
Siirryimme seuraavaan liikkeeseen, shortsien etsinnän vedettyä vesiperän ja Kiivin puolella alerekkiä selatessani käteni osui johonkin hapsuiseen ja mokkanahkaiseen. Kädet täristen vedin jakun ulos vaatepaljouden välistä todetakseni sen olevan kokoa M. Ajattelin, ettei takin korkeahko hinta surettaisi niin paljon, sillä M koko tuskin sopisi kuitenkaan. Sovitin takkia ja se sopi loistavasti, pahus vieköön!
Myyjäkin tuli kehumaan takkia ja huomautti sen olevan viimeisiä kappaleita ja puoleen hintaan alennettuna materiaaliinsa nähden erittäin kohtuuhintainen. Ja kyllähän minä sen tiesin, mutta pojalle tehdyn syystakkiostoksen jälkeen en saanut takkia enää sopimaan rajalliseen kuukausittaisiin ostosbudjettiini.
Olin haaveillut hapsutakista jo useamman vuoden ja koettanut aina kirpputoreja kierrellessäni löytää sopivaa käytettynä. Muutamat löytämäni takit olivat olleet joko suhteettoman suuria miesten takkeja tai niissä oli isoja tahroja ja pinttynyt tupakan haju. Palautin siis hyvän värisen sekä mallisen, ehjän ja naisellisen hapsujakun harmistuneena rekkiin.
Minua ja veljiäni hakemaan tullut isäni sattui paikalle ja kysyi, paljonko takki olisi maksanut. Hetkeä myöhemmin kävelin ulos liikkeen ovesta erittäin onnellisena hapsutakin omistajana ja yhtä tulevaa syntymäpäivälahjaa köyhempänä.
Mutta katsokaa nyt sitä. Ihan täydellinen lisä intiaani- ja lännenrainahenkisten vaatteiden kokoelmaani!
Uskon että takki tulee olemaan ilmojen viilentyessä kovassa käytössä. Näin kuumilla keleillä kaltaiseni hikipossu ei nimittäin voi kuin unelmoida takkien käyttämisestä. Täytyisi ennen tiiviimpää käyttökautta hankkia mokkanahan hoitoainetta, jotta takki pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Pitänee muuten muistaa jatkossa, ettei kannata lähteä ulos kuvaamaan asuja heti aamutuimaan. Ainakaan ennen kuin jaksaa pidellä silmiä auki näyttämättä kiukkuiselta.
Tukankin voisi harjata…
Mutta kiitos vaan iskälle! Isäukkoni on muutenkin hyvä hankkimaan osuvia syntymäpäivälahjoja. Täyttäessäni 20 vuotta sain Makitan akkuporakone/-ruuvinvääntimen teräsetteineen ja voin kertoa sen olleen remonttien ja muuttojen (omien ja muiden) myötä sangen kovassa käytössä.