Uusi vuosi ja uudet tuntemukset

Jännää, mitä tuntemuksia uusi vuosi on tuonut tullessaan. Olen jo monta viikkoa keskittynyt vain olemaan ja erityisesti lisäämään niitä asioita elämääni, joista nautin ja olemaan tavoittelematta tietoisesti mitään sen kummempaa. En koe sille juuri nyt tarvetta. Tottakai tavoitteita ja jotain suuntia elämälle pitää olla, sillä muutoin elämä saattaa olla pelkkää ajelehtimista ja ajautumista paikasta toiseen. Mutta juuri nyt minusta tuntuu, että minun on hyvä hetken vain ajelehtia ja olla ja katsella maailmaa ympärillä. Olen jo vuosia miettinyt sitä, että haluaisin kirjoittaa jotain ja blogin tai vastaavan jutun pitäminen on ollut mielessäni jo varmaan 10 vuotta. Ja nyt, kun olen tehnyt niitä asioita, joista nautin tai luulen nauttivani, niin vain aloitin tämän blogin sen enempää miettimättä. Mutta se, mikä oli yllättävää ja ihmetystä herättävää, oli se, että koin jo toisen postauksen jälkeen suurta ahdistusta. Mitä? Teen sitä, mistä olen haaveillut ja se ahdistaa heti.

Jäin rauhassa ahdistuksen tunteen äärelle ja annoin sen vain olla. Yritin kuitenkin siinä sivussa jotenkin miettiä, mistä tämä johtuu, koska tajusin, että tämä liittyy jollakin tavalla blogiin. Siinä aikani ihmetellessä huomasin, että koin välittömästi blogin pitämisen liian tavoitteellisena toimintana itselleni. Joka puolella puhutaan, miten blogia on hyvä päivittää noin 2 kertaa viikossa ja aiheet on hyvä pitää tiiviinä ja miten kuvia ja muuta sisältöä ja linkkejä on tuotava postauksiin ja jokainen postaus on hyvä jakaa somessa…. ja hohhoijaa.

Mietin jo hetken, että minun on varmaan parempi unohtaa koko blogi, koska en jaksa tuohon myllytykseen lähteä. Sitten nukuin pari yötä ja annoin asian olla, enkä ajatellut sitä lainkaan. Tiesin, että kyllä vastaus tulee. Juuri nyt minusta tuntuu, että kyllä, jatkan blogin pitämistä, mutta omalla tyylilläni. Blogini ei tule olemaan tavoitteellinen. En pohdi aiheita ja kerää niitä järjestelmällisesti. Haluan jakaa täällä ajatuksiani ja tuntemuksiani silloin, kun minusta siltä tuntuu. Ja jos kukaan ei lue tätä, sekin on ihan ok.