Tyly kohtelu Zagrebin bussiasemalla iski päin kasvoja kuin märkä rätti.

Janoisena, hikisenä ja väsyneenä painava rinkka selässäni jatkoin tiskiltä toiselle. Yritin selvittää bussiaikatauluja ja sain aina saman vastauksen, ”next desk, next desk, next desk”. Tämän lisäksi en saanut kioskeista vaihtorahaksi kolikoita vaikka pyysin. Joten en päässyt vessaan, koska ne olivat porttien takana, jotka avautuivat vain kolikoita käyttämällä.

Omassa puhelimessani ei ollut kenttää eikä tuolla hetkellä toimivaa nettiyhteyttä. Tie ylös Medvednica-vuoren huipulle oli myöhäiseen iltapäivään saakka suljettuna. Tietenkin hotellini sijaitsi juurikin tuon vuoren huipulla. Ilahduin, kun löysin turistitoimiston. Aiheutin siellä kuitenkin tahattomasti työntekijöiden välille riidan, koska toinen heistä lupasi soittaa minulle taksin. Takseja tuli, mutta mikään niistä ei huolinut minua kyytiin! ”No english!”.

Lopulta sain kaikki asiat selvitettyä, sain taksin Uber-palvelun avulla ja pääsin hotellille.

Hotellilta lähdin majataloon syömään, josta minut heitettiin ulos. ”You go out, me not out. No english. No food!”.

Mikä päivä! Teki mieli nauraa hysteerisesti, niin lähellä itku oli. Kokosin itseni. Sain mitä tilasin. Uusia kokemuksia paikoissa, mitkä eivät ole turistien kansoittamia.

Tänään sulattelin kaikkea kokemaani Medvednica-vuorella patikoidessani. Vastaan tuli vain muutamia ihmisiä. Läsnä olivat metsän äänet, tuoksut ja puut sekä paahtava helle.

Minulla oli mukana alueen kartta, olin hakenut tietoa netistä ja kysynyt vinkkejä hotellivirkailijalta ennen patikkareissulle lähtöäni. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – näin ajattelin, mutta väärässä olin.

Vuorella kulki polkuja ja teitä ristiin rastiin. Puissa oli epäselviä merkintöjä tai ne olivat puutteellisia. Onneksi matkan varrelle sattui yksi majatalo, mikä oli auki. En tiedä mitä tilasin, enkä tiedä mitä söin, mutta hyvää oli.

Syötyäni jatkoin matkaa kohden Medvedgradin linnoitusta. Löysin etsimäni polun. Keräsin polun varrelta villivadelmia ja ihastelin kaunista luontoa.

Polku alkoi käydä haastavammaksi kulkea, vesi hupeni ja puhelin lakkasi toimimasta. Lopulta tein päätöksen, että käännyn takaisin oman turvallisuuteni nimissä. Tämä oli hyvä päätös. Hotellille päästyäni olin ihan puhki. Vaikka minulla on hyvä kunto, helteessä patkoiminen on hyvin työlästä. Patikoinnin jälkeen kävin suihkussa ja lähdin syömään. Löysin ihanan paikan, josta sai tuhtia, mutta maistuvaa ruokaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Voisinko suositella Medvednica-vuorella patikointia. Kyllä ja en! Sopii hyvin, jos haluat karata Zagrebin sykkeestä omaan rauhaan. Mikäli jätät vuoren väliin niin, et menetä mitään kovin erityistä.