rakastaa, ei rakasta

Kevään tullessa minun tekee aina mieli katsoa Roy Anderssonin En kärlekhistoria. Ihmisläheinen kahden nuoren rakkaustarina luonnonkauniine henkilöineen, rauhallisine juonenkulkuineen ja kesäisine tunnelmineen rakentavat yhdessä elokuvan, jota ei voi olla vastustamatta. Samalla se muistuttaa väkisinkin oman teini-iän rakkaushuolista ja melkein aikuisena olemisen vaikeudesta.