Väriterapiaa murheiden päälle

Tänään on huono päivä. Sellainen päivä, kun tulevaisuus ei näytä loistavalta ja kevyeltä, vaan painavalta ja vaikealta. Kun suurimpana pelkona on muuttuminen kyyniseksi aikuiseksi, sellaiseksi, jota kutsutaan myös realistiseksi. Jonka valitus suoritusyhteiskunnasta hyväksytään päätä nyökyttämällä, ja joka murehtii rahasta ja työllistymisestä niin kovasti, että kasvot rypistyvät ennen aikojaan. 

Siksi palasin näihin kuviin, mitkä otin vuosi sitten Joensuun kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvien värit ja muistot tuosta hetkestä lohduttavat hieman, vievät ajatuksia pois tästä hetkestä. Samalla sanon mielessäni, että kaikki järjestyy kyllä. Lohdutan myös ajattelemalla, että kun itse voin hyvin, pystyn taas auttamaan toisia. Toisinpäin se ei saa, eikä voi, nyt mennä. 

Kohta löytyy taas se valo, jolla saa valaista myös toisia. Nauru, huumorintaju, uteliaisuus, veikeys. Ehkä jo tänä iltana, ehkä vielä myöhemmin.