Tahdon syksyksi Pariisiin enkä elää hetkessä
En tiennyt haaveilevani enää Pariisista. Kuvittelin joskus kuuluvani enemmän kaupunkeihin, joissa väriä ja räväkkyyttä riittää. Kuten vaikka Barcelonaan tai Lissaboniin.
Mutta nyt mielessä on Pariisi. Mielentilani on ranskalainen. Ehkä. Kaunis, yksinkertainen, boheemi ja hieman melankolinen. Sellainen, kuin Jean Rhysin kirjassa Huomenta, keskiyö.
Tahdon juoda viiniä parvekkeella hattu päässä ja katsella ihmisiä hiljaa. Ostaa patonkia lähileipomosta ja lausua kömpelösti bonjour. Käyttää huulipunaa, jättää silmät meikkaamatta. Syödä pieniä annoksia nautiskellen, lukea kirjaa cappuccinolla nuhjuisessa villapaidassa. Haluan lainata Pariisin matkalle ystävän trenssiä ja ostaa sieltä ballerinat, millä sipsutella kaduilla. Haluan valvoa myöhään, nukkua aamuisin pitkään puhtaissa lakanoissa.
Ehkä syksyllä toteutan Pariisin haaveeni. Varmasti, jollei mielentilani värikkäämmäksi kesän aikana muutu.
KUVA KATE MOSS (yllätys) & KUVAAJA TUNTEMATON