Sillä jokainen on kaunis

 

Oivalsin jotakin blogini sisällöstä: se on tulvillaan naiskauneutta. 

 

Ei se ole huonompi asia sinänsä, mutta kauneus yltää myös muualle. Kaikkialle. Tästä lähtien tahdon tänne muutakin  – ihmiskauneutta, maailmankauneutta, elämän väriä, kaikenkauneutta. 

 

Ja sitä mieskauneutta.

 

Voi, miten heikkona olen mustavalkoisiin kuviin, joissa ihmiset pukeutuvat huolettoman tyylikkäästi! Aloitetaan pieni muutoksen vallankumous mieskauneudesta, tarkemmin sanottuna Ebon Moss-Bachrachista. 

 

 

Eräs ihminen sanoi kerran pienessä täpötäydessä autossa, että kaikki ihmiset ovat kauniita. Tuolloin kommentti hätkähdytti, sillä se tuli suoraan sydämestä. Muistan sen herättämän herkän hiljaisuuden ihmisten keskuudessa. Tuo yksinkertainen lause iskostui täysin omaan mieleeni ja kaivertui nätisti sydämeeni. 

 

Suuri kiitos tälle henkilölle. 

 

Ihan kuin näkisin maailman entistäkin paremmin. Sellaisena kuin olen sen tahtonut nähdä, mutten ole osannut. Tai uskaltanut.

 

 

Kauneus ei katso sukupuolta, nenän kaarta, ikää tai ihonsävyä. 

 

Kuulostan kai ex-päihderiippuvaiselta valaistuneelta joogilta, sellaiselta, joka on juuri palannut Intiasta.

 

Tosi asiassa näkemykseni kauneuden suhteen on avartunut entisestään. Osuutta herkistyneeseen mielentilaani on myös Tom Fordin A Single Manilla (surumielinen ja haikean kaunis voguemainen elokuva, jossa miehet ovat sensuelleja, herkkiä ja kauniita).

 

Kauneus, se vain on kaikessa ja kaikissa, kun katsoo tarkemmin. Tai oikeastaan juuri silloin, kun on kaikkea muuta kuin tarkka – ja haalentaa kauneuden vahvaksi piirrettyjä ääriviivoja ja katsoo kokonaisuutta uudestaan. 

 

KUVAT / Yelena Yemchuk for Vogue Hommes International / Fall Winter 2012