vintage-hamstrauksen puolesta

Vielä jonkin aikaa sitten olin sitä mieltä, että mahdollisimman askeettinen elämäntapa on se ainoa oikea. Omassa tapauksessani yritin kovasti yksinkertaistaa vaatekaappiani ajatellen, että riittää kun puhtaita sukkia on riittävästi jokaiselle viikonpäivälle ja että jokaista eri vaatetta on tasan kaksi kappaletta.

Arvatkaa, onnistuinko.

Joten sen sijaan, että olisin väkisin lahjoittanut rättini Uffin loodaan tai Fidalle, päätin antaa vaatteideni määrän itselleni anteeksi. Vaatekomeroni kun sisältää suurimmissa osin ihania todistekappaleita hyväntekeväisyydestä ja muistoja menneistä vuosista. Toisin sanoen se toimii kirppistelijän pienenä vintagemuseona, jossa kaikkeen saa koskea ja pukea ylleen. 

En näe vintageharrastuksessani mitään huonoa tai luonnonvaroja kuluttavaa, jos ostokseni ovat harkittuja ja periaate on käyttää vaatetta tai kenkäparia pitkään. Faktahan on se, että vaatteita on jo maailmassa enemmän kuin riittävästi joka iikalle. Näin ollen oma komeroni menee yhdestä hylättyjen vaatteiden orpokodista, jossa vaatteet pääsevät hyötykäyttöön. Siksipä niinä kertoina, kun teen potentiaalisia vanhoja löytöjä, sanon vain, että welcome to my family, nyt jos koskaan olette hyvissä käsissä.

Jos komerossani ei ole enää tilaa, otetaan se uuni säilytyskäyttöön. 

Kuva: Hazy Days (ps. sisältää paljon potentiaalisia adoptiolapsia)