oodi mehukattibileille
Olen tällä hetkellä täysin sitä mieltä, että minulle kahtena päivänä peräkkäin juhliminen on rankkaa ja raastavaa henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin herjausta, oikeaa rääkkäystä.
Krapulainen mieliala kestää niin monta päivää, että se saa minut haaveilemaan sairaslomasta. Olo on uupunut, surullinen, levoton ja heikko. Elämänasenne vaihtaa suuntaa hetkeksi, ja saa minut kyseenalaistamaan kaiken tosirakkauden olemassaolosta onnelliseen tulevaisuuteen ja uskomaan enemmän siihen, että päädyn samanlaiseksi kuin Edith Bouvier Beale – toisin sanoen asumaan kissojen ja äitini kanssa ränsistyneeseen mökkiin koko loppuelämäkseni. Väsymykseenkään ei auta purkista napsittava D-vitamiini, ja sitä toista kyseisen vitamiinin lähdettä kodin ulkopuolella ei huvita nähdä – mieluummin pistän verhot kiinni, siirryn katsomaan karseakrapula-genren leffojani ja kömmin peiton alle. Ja jos kaupassa on käytävä (niin, silloin myös tekee mieli popsia suuhunsa kaikkea petz-karkkien, lick and dip-tikkareiden, hubbabubbien ja falafel-hamppareiden väliltä), niin turha luulo että vaihtaisin yöpukuni toiseen asuun tai että siistisin tukkaani, vaikka se olisi täynnä epämääräisiä pinkkejä läiskiä vappuvärin takia.
Hyvä puoli tässä alkoholin sivuvaikutuksessa on se, että paranemisen oireet ovat helposti huomattavat. Pikkuhiljaa epäterveelliset miljoonien een mönjät kehossani alkavat ällöttää ja kasvikset saavat suurin piirtein kuolaamaan. En enää sivuuta pakkausten tuoteselostuksia tai ole niinkuin en olisi koskaan kuullutkaan luomutuotteista. En enää pyydä vanhempia tuomaan kotiin isoa kasaa irttareita ja jaffaa vaan omenoita ja turkkilaista jogurttia. Juoksulenkkareihin kohdistunut halveksuva, ”mitkä noi on”-katse muuttuu suurin piirtein ihailevaksi (jos ne tuoksuisivat mansikalta tai edes vähän paremmilta, varmaan saisivat nukkua vieressäni). Koirani ilme alkaa myös muuttua säälivästä ja huolestuneesta iloiseksi, osittain tietysti siksi, että voimani sen rapsuttamiseen ja hellimiseen ovat vihdoin eheytyneet. Oireiden loppuessa krapula-elokuvat siirtyvät onnellisesti taka-alalle ja sohvalle pääsee vihdoin muitakin lepäämään kuin minä.
Joten huolimatta siitä, että ajoittain pidän elämäni juhlimisesta viinipullon ja ystävieni kera, streittarit saavat täyden ymmärrykseni, kiinnostukseni ja siunaukseni. Vesi- ja limulinjabailaus saavat jatkua myös itseni osalla entistä useammin. Amen.
kuva weheartit