Ajatuksia luovuudesta

 

”Tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia nelivuotiaista on erittäin luovia, mutta kaksikymmenvuotiaista enää vain kolme prosenttia. Ihmisen luovuutta ei saisi tappaa ja ihmisiä tasapäistää, koska luovuutta tarvitaan nykypäivänä yhä enemmän esimerkiksi työelämässä.”

 — Eeva Roiha

 

Luovuus on mielestäni väärinymmärretty sana. Ihmiset, jotka eivät koe olevansa luovia, vierastavat koko sanaa eniten. En tiedä, onko syy siinä, että luovuus liitetään usein taiteellisuuteen tai ilmassa leijuvaan huuhaahan, jossa ei ole mitään järkeä ja josta ei saa selkeää otetta. Että luovuus kuuluu vain pensselinheiluttajille, huopahattutädeille ja modernia tanssia harrastaville. 

Metsään mennään jo siinä vaiheessa kun näin ajatellaan. Luovuus kuuluu kaikille ja kaikki ovat luovia. Luovuus ei ole pelkkää paperin leikkuuta ja liimaamista, se ei siis ole vain toimintaa. Luovuus on myös ajattelemista, asioiden hahmottamista ja niiden yhdistämistä. Se, joka ymmärtää käyttää luovuutta ajatuksen tasolla, saa parhaimmat ideat ja keksii ratkaisut erinäisiin pulmiin. Luova toiminta taas tukee luovaa ajattelua ja toisinpäin. 

Luova toiminta, oli se sitten kokkaamista, askartelua tai valokuvausta, on monella tapaa voimauttavaa. Parhaimmillaan se lisää onnistumisen tunnetta elämässä ja tuo itsevarmuutta. Se voi myös antaa ratkaisun epäonnistuneeseen tai onnettomaan tilanteeseen, auttaa pääsemään niiden ylitse tai edes rentouttaa viemällä ajatukset pois hetkeksi todellisuudesta. 

Usein luovassa toiminnassa on yksi seikka, joka puistattaa minua ja liittyy juuri siihen ihmisten tasapäistämiseen — luovuuden toteutuksesta tehdään usein liian suorituskeskeistä, kaavamaista ja jopa tylsää. Olen alkanut kysenalaistamaan päiväkotien ikkunoissa koreilevia pääsiäistipuja, jotka kaikki toistavat samaa väriä ja mallia. Että ensin tehdään näin, muttei noin, nokan pitää olla oranssi ja höyhenten keltaisia. Kuin joka kerta tekisi samaa ruokaa orjallisesti reseptin mukaan, eikä kokeilisi uutta maustetta tai ainesosaa. Luovuus on nimittäin parhaimmillaan sitä, että tekeekin tipun nokasta vaikka sinisen ja höyhenistä erivärisiä. Että lisää keittoon inkivääriä ja chiliä, koska se voisi toimia. Ja jos tulos ei sitten miellytä, sitä voi yrittää korjata. Ja jos ei sittenkään, ehkä joskus toiste ja ainakin tietää yrittäneensä. Jos lopputulos on passeli, olo on onnistunut. Pienimmätkin onnistumisen tunteet elämässä lisäävät onnen tunnetta ja varmuutta siitä, että on ihan hyvä tyyppi. 

Käytännön tilanteissa luovuus on suurinta rikkautta. Niin työ- kuin arkielämässä sen käyttämisellä voi säästää pitkän pennin, niin kuin sanonnassa köyhä keinot keksii. Jos ei ole varaa uuteen, kokeile tehdä itse tai yhdessä muiden kanssa. Keksi muita ratkaisuja. Ajattele toisin. Ryhdy tuumasta toimeen, heittäydy. 

Parasta luovuudessa ja sen käyttämisessä lopulta on se, ettei ole koskaan tylsää. Kun muut näkevät seinässä naulakon, minä näen nenäkkäät kasvot. Kun töissä kerron lapsille, että tavallinen lyijykynä on oikeasti pitkään kadoksissa ollut taikasauva, lasten leikit paranevat huomattavasti ja päivästä tulee elämys. Eikä edes tarvitse hankkia sitä oikeaa taikasauvaa. 

 

Eeva Roihan artikkeli täältä. Kuva täältä.