Vielä viikko sitten Serbiassa, koti-ikävän ja väsymyksen vallatessa mieleni, haaveilin marjaan menemisestä kumpparit jalassa, uunituoreista korvapuusteista kylmän luomumaidon kera sekä Hakaniemen torista aamutuimaan. Täällä sitä nyt ollaan, ulkopuolella marjaisa metikkö ja torilla mitä luultavimmin pirteät vihanneskauppiaat. Mutta minä en liiku, ei huvita. Haluan pakata reppuni uudestaan ja hypätä vaikka Siperian junaan ja jättää osuuteni mustikoista […]

Se on kaikessa ruostuneisuudessaan ja vanhuudessaan jotenkin korvaamaton, hassu ja vaatimaton. Sellainen, joka kaipasi pieneksi piristyksekseen vain pilkullisen satulasuojan ja uuden kellon.  Kuvissa esiintyy myös maailman paras kesäkolli Milo, joka ei ole vieläkään saanut tarpeekseen kesäturkin poisheittämisen ilosta. 

Porvoo, olet edelleen tosi ihana.  Muistatko kun kymmenenvuotiaana sanoin, että ryhdyn isona kirjailijaksi, opettelen puhumaan ruotsia ja muutan luoksesi takaisin?  Ehkä jonain päivänä nimittäin muutan, ainakin jos alakerrassani on Café Helmi ja lähellä pienet kirpputorit. Siihen asti tulen aina käymään luonasi kun iskee kaipuu kotoisiin kahviloihisi, vanhoihin puutaloihisi ja hyväntuoksuisiin putiikkeihisi.  Rakkaudella, Netta

Keski-iän lähestymistä säikähtänyt perheenäiti yrittää parantaa tapojaan, pienentää kokoaan ja pidentää elinaikaennustettaan.

Siinä se nyt on. Uutuudestaan ryppyinen ja vaaleanpunainen. Tervetuloa elämääni, Fjällrävenin Kånken.  Ei, en ole ruskettunut tai käyttänyt itseruskettavaa. Ostin ruskeanoranssit sukkahousut, sillä värikkään Kööpenhaminan reissun jälkeen päätin, että tavalliset mustat sukkahousut ovat pannassa.  Rentoa lauantaita!

http://www.youtube.com/watch?v=k62kc07m1Dc En enää koskaan ikinä maksa siitä, että pääsen katsomaan delfiinejä. En enää koskaan ikinä maksa siitä, että pääsisin niiden kanssa uimaan, vaikka se kuuluukin unelmiini.  En enää koskaan ikinä katso Flipperiä hymyssä suin, enkä ikinä aio mennä naimisiin delfiininkouluttajan kanssa. Terveisin yliempaattinen elokuvadokumenttien katsoja, joka toivoo, että tekin olette jo nähneet The Coven.  Ps. […]

Istun ison ikkunan edessä hiljaa. Puisella pöydällä minua odottaa valkoinen maalauspohja, jonka pohjaväri ei ole vielä kuivunut. Vieressäni on kasa pensseleitä, lasipulloja, värituubeja ja kuppi kahvia isossa Mikki Hiiri-mukissa.  Päivä on ollut äänekäs, päässä on juossut monta asiaa ja tehtävää. Kun hoidettavia asioita on enemmän kuin viisi ja aikaa muutama viikko, olen täysin rauhaton ja […]

Tässä tämänhetkinen taustakuva, joka saa itseni virnistelemään ilosta joka kerta kun avaan tietokoneen. Se muistuttaa siitä, että ensi kuussa kaikki on mahdollista ja että voin mennä minne vain. Ei toista kesää ankeassa toimistossa tuulettimien ja paperikasojen keskellä, vaan värikkäitä, toinen toistaan erilaisempia päiviä juuri siellä, minne tieni on vienyt. Selässä reppu, jaloissa ballerinat ja kädessä […]

Kirjastojen ylistäminen on yksi lempi puheenaiheistani vähän samalla tavalla kuin mummolleni vanha kunnon voi ja Tummeli-rasva. Kirjastot ovat säästäneet itseltäni niin rahaa kuin ylimääräistä kaappitilaa. Kirjastojen kätköistä olen löytänyt sekä harvinaisemmatkin elokuvat että uusimpien bändien levyt. Lukioaikana kirjastosta tuli myös lainattua osa koulukirjoista, ja nykyään käyn siellä nappaamassa ihania klassikkokirjoja, elokuvia ja ennen kaikkea uudelleen […]

Olen muutaman vuoden ajan keräillyt kirpputoreilta ja antikvariaateista ikivanhoja reseptikirjoja koskien mm. eteerisiä öljyjä, erilaisia rohtoja ja kauneudenhoitoa. Hassua kyllä, en ole hankkinut niitä niinkään itselleni vaan eräälle toiselle kasvinörtille, oikealle Hemulin sukulaissielulle – nimittäin isäpuolelleni.  Kun sitten viimekesänä innostuin Hemulini avustamana valmistamaan kotitekoista ruusuvettä pihalla kasvavista loppusyksyn ruusuista, alkoi itseäni todella kiinnostamaan, mitä kaikkea […]