Muistan hyvin kesänalun kaksi vuotta sitten, se oli yksi onnellisimmista.  Lähdin isoäidin mökille, tein saunakamarista oman huoneen. Aamuisin heräsin veden liplatukseen, linnunlauluun ja kasvoilla juokseviin auringonsäteisiin. Ystävystyin naapurin kultaisennoutajan kanssa, joka karkasi luokseni heti aamusta ja makoili kanssani laiturilla kun kirjoittelin pieniä tarinoita ja runoja runokilpailuun. Sähköä ei mökillä ollut, juotiin pannukahvia ja syötiin muurilettuja. Pyörällä päästiin […]

Kevään tullessa minun tekee aina mieli katsoa Roy Anderssonin En kärlekhistoria. Ihmisläheinen kahden nuoren rakkaustarina luonnonkauniine henkilöineen, rauhallisine juonenkulkuineen ja kesäisine tunnelmineen rakentavat yhdessä elokuvan, jota ei voi olla vastustamatta. Samalla se muistuttaa väkisinkin oman teini-iän rakkaushuolista ja melkein aikuisena olemisen vaikeudesta. 

  Mitä tapahtuu, kun hiljaiset ja ujot suomalaismiehet pistetään samaan saunaan keskenään?  Alkaa kuulua puhetta. Oikeaa puhetta. Vaikka useimmat suomalaiset elokuvat saattavat olla aiheeltaan ja tunnelmaltaan synkkiä ja masentavia ja jälkikäteen voi tuntua, että koko elokuvan aikana olisi sanottu tasan kaksi perkele-sanan sisältänyttä repliikkiä, olen jo sitä mieltä, että suomalaisen elokuvan kädenjälki voi olla myös kaunista […]

Ikävä Barcelonaa.  Ei sitä helposti unohda rannalla nukuttuja öitä, päiväunia terassilla, aamu seitsemään kestäneitä juhlia, rentoja ihmisiä, vintagekauppoja, ihania pikkubaareja ja -ravintoloita ja junamatkoja, jotka kuluivat klassista musiikkia kuunnellen ja maisemia ihaillen.  Vielä reilu kuukausi ja tulen luoksesi taas kerran uudestaan. Kuvat kertäkäyttökameralla otettuja viimeisimmiltä reissuiltamme.

Olen tällä hetkellä täysin sitä mieltä, että minulle kahtena päivänä peräkkäin juhliminen on rankkaa ja raastavaa henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin herjausta, oikeaa rääkkäystä. Krapulainen mieliala kestää niin monta päivää, että se saa minut haaveilemaan sairaslomasta. Olo on uupunut, surullinen, levoton ja heikko. Elämänasenne vaihtaa suuntaa hetkeksi, ja saa minut kyseenalaistamaan kaiken tosirakkauden olemassaolosta onnelliseen tulevaisuuteen […]

Joskus kaikkein parasta on hempeiden rakkauslaulujen kuunteleminen,  Jane Austen-elokuvien soundtrackit, tähtitaivaan ihastelu ulkona paksun viltin alla, rauhallisten kahviloiden löytäminen, se sellainen hetkien pysäyttäminen.   Ihan vain vastapainoksi myöhäisille illoille,  krapulalle (joka tuntuu pahenevan vanhetessa), murheen murtamalle mielelle, ympärillä pauhaavalle melulle, ja tuntemattomalle ikävälle.   Kuvissa kirppislöytöjä – vanhat kiikarit, pienet pelikortit, silkkinen yömekko, kengät, matkalaukku – […]

Mistä johtuu, että jokaiset sunnuntaini ovat aina yhtä tunteellisia?  Huolimatta siitä, olinko lauantai-illan humpassa tai en, ne tuntuvat aina olevan samanlaisia: kuuntelen rauhallista, ehkä jopa hieman melankolista musiikkia, vetäydyn täysin omiin oloihini, syön epäsäännöllisesti ja -terveellisesti, juon liikaa kahvia, käyn päässäni läpi elämän syvälliset kysymykset, katson samat lempielokuvat, valvon myöhään ja haaveilen maailman ympäri matkustamisesta […]

Jos tositapahtumiin perustuvat elokuvat ja vanhan ajan naisellinen tyyli punaisine huulipunineen, glamourineen ja surullisine kohtaloineen viehättävät tai kiinnostavat, suosittelen katsomaan Yle Areenassa pyörivän Grey Gardensin.  Tarina kertoo äidistä ja tyttärestä, kahdesta seurapiirilemmikistä, jotka olivat Jackie Kennedyn sukulaisia. Elokuvassa näyttelee mm. Drew Barrymore.  Parivaljakko vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että seuraavaksi minun on löydettävä käsiini alkuperäinen dokumentti vuodelta […]

Suosittelen hylättyjen kenkien koristelua silkkinauhoilla, kiertelyä ja kahvittelua Porvoon vanhassa kaupungissa, maatilakirppiksiä, luomukaakaota, kirjojen lukemista, murheiden poisantamista,  vanhojen lempisarjojen katselua, elokuvaa Flickan, lasten kanssa keinumista, tämän kappaleen laulamista, sekä isoa ripausta itserakkautta.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on muistikirjojen kerääminen – saan jotain älyttömiä kiksejä puhtaista sivuista ja paperin tuoksusta (tästä syystä ymmärrän myös täysin, miksi Rory Gilmore rakastaa vanhojen kirjojen nuuskimista). Viime aikoina olen jopa innostunut päällystämään itse muistivihkojen kansia mieleisten koristepapereiden avulla. Kuvissa esiintyvä, tämänhetkinen hurmurini, on nkukun ihana ekoystävällinen päiväkirja ruskeine nahkakansineen. Itselleni se on täydellinen, sillä se sopii […]